AA vaati, että syytteet kunnianloukkauksesta, lähestymiskiellon rikkomisesta ja lievästä pahoinpitelystä hylätään ja hänet vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta. Perusteina AA kertoi, että rangaistusvaatimuksessa ilmoitetut sähköpostiviestit on irrotettu laajemmasta viestiketjusta, jossa oli ollut enemmänkin AA:n ja BB:n yhteisen lapsen huoltoon liittyvistä asioista. AA:n mukaan viestin lähettämiselle oli ollut perusteltu syy ja viestit olivat olleet asiallisia. Tämän lisäksi oli esitetty, että lähestymiskieltoasiassa ei voida tuomita kärsimyskorvauksia. Syyttäjä sekä BB olivat vaatineet, että AA:n valitus hylätään perusteettomana. BB vaati niin ikään, että AA velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa viivästyskorkoineen. Hovioikeuden jatkokäsittelylupaa koskeva ratkaisu
Siltä osin kuin kysymys jatkokäsittelyluvan myöntämisestä on siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä asiassa ei ole oikeudenkäyntiaineiston perusteella ilmennyt aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta, tärkeätä lain soveltamisen kannalta olevaa syytä eikä muuta vastaavaa syytä.
Hovioikeus totesi, että KäO:n ratkaisun oikeellisuutta on mahdollista arvioida ilman jatkokäsittelyluvan myöntämistä. Niin ikään hovioikeus piti ilmeisenä, että KäO:n ratkaisu on näyttökysymysten ostalta oikea.
Hovioikeus ei suostunut järjestämään uutta pääkäsittelyä, vaikka AA sitä vaati. Mutta pääratkaisussaan esitti seuraavia näkökohtia: Rikoslain (RL) 16:9a.1 mukaan lähestymiskiellon rikkomiseen syyllistyy se, joka rikkoo lähestymiskieltoa koskevassa ratkaisussa yksilöityä kieltoa. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan lähestymiskiellon rikkomisena ei pidetä yhteydenottoja, joihin on lähestymiskiellosta annetun lain 3 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla asiallinen peruste ja jotka ovat ilmeisen tarpeellisia. Kyseisen säännöksen esitöissä (HE 41/1998 vp) mainitaan, että kiellon tarkoituksena ei ole estää asiallisista syistä tapahtuvaa yhteydenottoa, johon on olemassa oikea syy. Lakivaliokunnan mietinnössä (LaVM 11(1998 vp) taas todetaan, että momentissa asetetut kaksi edellytystä: 1. asiallinen tarve 2. ilmeinen syy
ovat kumulatiivisia, eli molempien tulee olla yhtä aikaa olemassa. Yhteydenoton tulee olla lähes välttämätöntä. AA:n BB:lle lähettämä sähköpostiviesti on ollut erään viestiketjun osa, jonka AA on aloittanut edellisenä päivänä. Sähköpostiviestikeskustelua arvioitaessa on havaittu, että AA vastausviestillä ei ole ollut enää mitään AA:n ja BB:n lapseen liittyvää liityntäpintaa. Viestien sisältö on ollut BB:n ja erään toisen henkilön arvosteleminen. Osa viesteistä oli sisältänyt välttämättömäksi luokiteltavia viestejä, kuten ko. lapsen hoitoa koskevia asioita. Sen sijaan mainittu osuus arvosteluista on ollut loukkaava ja tyyliltään epäasiallinen. Näissä olosuhteissa on hyväksytty ajatus siitä, että AA:n viestit BB:lle ovat rikkoneet lähestymiskieltoa. Vahingonkorvauslain 5:6.1:ssä oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä, jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu. Kyseisestä pykälää koskevissa lain esitöissä (HE 167/2003 vp) todetaan kuinka rauhaan kohdistuvana loukkauksena voitaisiin pitää myös RL 16:9 a:ssa rangaistavaksi säädettyä lähestymiskiellon rikkomista. Tällaisessa tilanteessa tulee tapauskohtaisesti arvioida sitä, että onko loukkaus objektiivisesti arvioiden aiheuttanut lähestymiskiellolla suojattavalle henkilölle kärsimystä. Arvioinnissa otettaisiin huomioon loukkauksen laatu ja toistuvuus sekä muut olosuhteet. Loukkaavan teon on oltava laadultaan sellaista, että se objektiivisesti arvioiden aiheuttaa loukkauksen kohteeksi joutuneelle henkilölle kärsimystä; AA:n lähestymiskiellon vastaiset yhteydenotot ovat aiheuttaneet BB:lle häiriötä. Sähköpostien sisältö on ollut varsin loukkaava. Hovioikeus toteaa, että ei ole ilmennyt mitään aihetta arvioida korvauksen määrää toisin kuin käräjäoikeus.
Edellä lausutuin täydennyksin ja täsmennyksin hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun. Käräjäoikeuden perusteluja: Kunnianloukkauksesta
AA:n on katsottu syyllistyneen tekoon, johon BB:n korvausvaatimus perustui. Siten peruste korvausvaatimukselle on olemassa.
Käräjäoikeus arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 800 euroa.
Lähestymiskiellon rikkominen
AA:n katsottiin syyllistyneen tekoon, johon BB:n korvausvaatimus perustui. Siten peruste korvausvaatimukselle oli ollut olemassa. AA oli lähettänyt asianomistajalle kaksi hyvin asiatonta viestiä, mikä huomioon ottaen käräjäoikeus on arvioinut kohtuulliseksi kärsimyskorvaukseksi 200 euroa.
Ratkaisu ei ole lainvoimainen.
Lähestymiskiellon rikkomiset ovat melkoisen yleisiä.
留言