top of page

Lapsi oikeudenkäynnissä


Lapsi oikeudessa













Olemme avustaneet huomattavan määrän alaikäisiä lapsia erilaisissa prosesseissa. Lapsi voi olla epäiltynä rikoksesta, lapsi voi olla asianomistajana rikoksessa (uhri) tai lapsi voi olla osa esim. jotakin siviiliprosessia. Lapsi on oikeuskelpoinen, mutta lapselta puuttuu pääsääntöisesti oikeustoimikelpoisuus. Lapsen rooli vaihtelee lapsen iän ja asian mukaan. Tässä blogitekstissä keskitymme rikosprosessiin. Kun lapsella ei ole oikeustoimikelpoisuutta puhumme vajaavaltaisuudesta, eli hänellä ei ole ns. oikeudenkäyntikelpoisuuttakaan. Lapsi tarvitsee näissä tilanteissa oikeudenkäyntiin edustajan/avustajan, joka huolehtii hänen eduistaan ja oikeuksistaan - eli käyttää lapsen puhevaltaa. Alaikäinen ei lähtökohtaisesti voi edustaa itseään tuomioistuimessa, vaan häntä edustaa hänen lailliset huoltajansa, edunvalvoja ja/tai muu laillinen edustaja (ko. lakimies). Rikosasiassa vanhempi tai muu edunvalvoja ei kuitenkaan voi edustaa alaikäistä oikeudenkäynnissä, mikäli lasta epäillään kyseessä olevasta alaikäiseen kohdistuneesta rikoksesta. Tällöin alaikäiselle aina määrätään edunvalvoja käyttämään hänen puhevaltaansa asiassa. Huomioitavaa on myös se, että 15 vuotta täyttänyt nuori voi itsenäisesti käyttää puhevaltaa vanhempansa tai muun edustajansa ohella ns. henkilöönsä kohdistuneen rikoksen johdosta. Tällaisia rikoksia ovat väkivaltarikokset, seksuaalirikokset sekä esim. kunnian, yksityisyyden ja vapauden loukkaukset. Järjestelmä on muuttunut siitä, mitä se oli vuosia sitten. Nykyään lasta kohdellaan mm. rikosprosessissa iän ja kehitystason mukaisesti. Lapsen kuuleminen tapahtuu poikkeuksetta lasten- ja nuorten oikeuspsykiatrisessa tutkimusyksikössä tai tämänkaltaisessa paikassa. Alle 15-vuotiaan edustajalla on oikeus seurata kuulemistilannetta, jos hän ei ole itse rikoksesta epäiltynä. Kuulustelutila huomio lapsen iän ja kehitystason; olipa sitten kyse tarjoitavista juomista, leluista tai peleistä. Tilanne pyritään luomaan luonnolliseksi, eikä se muistuta tilannetta, jossa aikuisia kuulustellaan. Lapsen kanssa jutellaan niitä näitä ennen kuulustelua, tämä osio voi toisinaan olla pitkäkin ja sisältää vaikka piirtämistä tms. Tarkoituksen on mm. luoda luonteva ja luonnollinen tilanne, jossa lapsi voi kertoa omin sanoin tapahtuneesta. Oman havaintoni mukaan pienet lapset haluavat tällaisessa tilanteessa usein näyttää kehollaan, käsillään tai muuten viittelöimällä/huitomalla havaintojaan. Kuulustelijan kysyessä kuinka suuri jokin esine oli, poikkeuksetta lapsi esittää asian esim. käsiään levittelemällä. Sama koskee esim. kysymyksiä, että millä tavoin matkustettiin/kannettiin/pyöräiltiin/leikittiin/kosketeltiin yms. Lapsi haluaa omalla esityksellään tuoda esiin miltä tilanne vaikutti hänestä. Toki lapset ovat yksilöitä, mutta pääsääntöisesti pienet lapset kokevat ilmaisun olevan helpompaa esim. elehtimällä. Ainakin toistaiseksi THL:n YouTubessa toimii asiaa koskeva esittelyvideo: Linkki


Alle 15-vuotiaan lapsen kuuleminen tallennetaan ääni- tai kuvatallenteelle. Epäillyllä on oikeus esittää oikeuspsykiatrisen yksikön haastattelijan tai poliisin välityksellä lapselle kysymyksiä, jotka sitten tutkinnanjohtajan päätöksellä kysytään tai ei kysytä lapselta. Epäilylle varataan sitten tilaisuus nähdä nämä vastaukset esitutkintaviranomaisen luona. Näitä nauhoituksia käytetään sitten oikeudenkäynnissä, eikä lasta tarvitse ns. raahata pelottavaan paikkaan, eli oikeussaliin. Asiaan vaikuttaa monta muuttujaa, ja lapsen ikä otetaan tässäkin huomioon. Rikoksen laatu ja lapsen oma halukkuus otetaan myös huomioon. Oikeudenkäynnissä myös voidaan huomioida rikos, sen laatu ja osapuolten asema. Eli oikeussalissa voidaan käyttää näköesteitä, eikä osapuolien tarvitse tavata odotusaulassa ennen istuntoa. Näistä tarpeista on hyvä kertoa omalle asiamiehelle ennen oikeudenkäyntiä; asiamies hoitaa asian esim. käräjäoikeuden kanssa. En voi kyllin korostaa lapsen tarvetta avustajaan. Rikoksen uhriksi joutunut lapsi tarvitseekin oikeusavustajan. Avustaja kannattaa hankkia mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Seksuaalirikoksen, lähisuhdeväkivallan tai vakavan väkivallan uhrin avustajan palkkio maksetaan pääsääntöisesti valtion varoista riippumatta siitä, onko asianomistajalla tuloja tai varoja. Muissa rikoksissa lapsi voi saada tuloista ja varoista riippuvaista oikeusapua. Ratkaisu riippuu lapsen iästä, rikoksesta ja muista muuttujista. Lapsen vanhempien tulo- ja varallisuus ei vaikuta asiaan. Erikseen tulee kuitenkin mainita, että kotivakuutuksen oikeusturvaosio pääsääntöisesti korvaa asianomistajan oikeudenkäyntikulut. Mikäli alle 15-vuotias lapsi tekee rikoksen poliisi tekee asiasta lastensuojeluilmoituksen ja saattaa asian laillisten huoltajien tietoon. Alle 15-vuotias ei ole itse rikosoikeudellisessa vastuussa tekemistään rikoksista. On syytä korostaa sitä, että rikosoikeudellisen vastuun puuttuminen ei kuitenkaan vapauta alle 15-vuotiasta vahingonkorvausvastuusta. Lapsen ikä kyllä vaikuttaa mahdollisiin korvausvastuisiin. Usein nämä korvausvastuut voivat olla huomattavan mittavia - riippuen tietenkin teosta ja sen laadusta. Tämän lisäksi on korostettava asiaa, joka toisinaan tulee hyvinkin yllättävänä tietona huoltajille: Huoltaja vastaa alaikäisen aiheuttamasta vahingosta oman tuottamuksensa perusteella. Usein esiin nousee alaikäisen valvontavastuu ja kasvatusvastuu(kin). Miksi lapsella on ollut käytössään jokin astalo, miksi nuori lapsi on ollut tietyssä paikassa aamuyöstä ja ehkä vielä päihtyneenä. Erikseen on myös muistutettava siitä, että erilaiset korvaukset/maksut lankeavat vanhempien/huoltajien maksettaviksi. Mikäli näin ei käy, ne odottavat lapsen aikuistumista. Mikäli alaikäistä epäillään rikoksesta, tulisi huoltajien huolehtia siitä, että lapsi saa asianmukaisen puolustuksen aina alkaen esitutkinnasta lähtien. Epäillyn ollessa alle 18-vuotias tulee avustajan/puolustajan määrääminen valtion varoista kyseeseen lähes aina. Lapsi voi kokea ettei hän tarvitse lakimiestä avukseen, olipa syy mikä tahansa. Oman mielipiteeni mukaan lapsen laillisten huoltajien on syytä varmistaa, että lapsi saa asianmukaisen puolustuksen jo esitutkinnasta lähtien. -Hans Kivimäki

bottom of page