Edustimme päämiestämme asiassa, joka oli kaiken kaikkiaan ikävä tapahtuma. Kyseessä oli henkilö, joka oli ajanut kolarin hyvin vakavin seurauksin. Vastaantulevan ajoneuvon kuljettaja ja matkustaja loukkaantuivat tapahtumassa vakavasti. Samoin päämiehemme itse, jonka ajoneuvo oli ajautunut vastaantulevalle ajokaistalle. Päämiestämme syytettiin liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sekä kahdesta vammantuottamuksesta. Syyttäjän teonkuvauksessa päämiehemme oli tahallaan tai huolimattomuudestaan rikkonut tieliikennelakia, joka oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. Teonkuvauksen mukaan päämiehemme oli laiminlyönyt noudattaa liikennesääntöjä ja olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaraan ja vahingon välttämiseksi, laiminlyönyt sovittaa ajoneuvon nopeus sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellyttää huomioon ottaen sää, keli ja muut olosuhteet eikä hän myöskään ollut kyennyt hallitsemaan kuljettamaansa ajoneuvoa kaikissa liikennetilanteissa. Kyseessä oli talviolosuhteen ja tämä vakava onnettomuus tapahtui varhain aamulla. Päämiehemme oli menettänyt ajoneuvon hallinnan sillä seurauksella, että se oli ajautunut vastaantulijan kaistalle. Pahaksi onneksi juuri sillä hetkellä vastaan oli tullut asianomistajien ajoneuvo, johon päämiehemme ajoneuvo osui kohtalokkain seuraamuksin. Vastaantulevan ajoneuvon kuljettaja ja matkustaja saivat todella vakavia vammoja. Päämiehemme otti meihin yhteyttä vain hetkeä ennen pääkäsittelyä. Päämiehemme oli ymmärtänyt asian niin, että hän automaattisesti saa tapahtuneesta tuomion siitä syystä, että nimenomaisesti hänen ajoneuvonsa oli ajautunut vastaantulijan kaistalle. Hän halusi saada avustajan, joka pystyisi ottamaan asianomistajan korvausvaatimuksiin kantaa; jotta mahdollisesti tuomittavat vahingonkorvaukset asianomistajille olisivat oikeudenmukaisia. On sanomattakin selvää, että päämiehemme oli koko tapahtuneesta äärimmäisen pahoillaan. Tilanne ei ollut päämiehellekkään erityisen mukava. Tässä välissä on syytä muistuttaa siitä, että mikäli päämies kertoo omalle asiamiehelleen syyllistyneensä rikokseen niin asiamies ei voi tätä oikeudessa kiistää; silloin asiamiehen tulee mielummin vaikka luopua toimeksiannosta. Tästä on syytä muistuttaa omaa asiakasta, ainakin tilanteessa, jossa tällainen riski on olemassa.
Kyseisessä tilanteessa ei ollut tästä kysymys. Kyse oli siitä, että päämiehemme oli selvästi luullut, että hän saa automaattisesti tuomion koska juuri hänen kuljettamansa ajoneuvo oli aiheuttanut kolarin. Päämiehen kertomuksesta kuitenkin kävi äkkiä ilmi se, että hänen puoleltaan puuttuu tahallisuus. Näytön osalta voimme lyhyesti todeta, että päämiehemme oli kertomansa mukaan ajanut varovaisuutta noudattaen, nopeusrajoitusten mukaisesti mutta tienpinnassa oli ollut jokin poikkeuksellisen liukas kohta tai muu vastaava täysin yllättävä muutos, jonka vuoksi hän oli aivan yllättäin menettänyt ajoneuvonsa hallinnan.
Syyttäjä ja me päämiehemme puolesta esitimme käräjäoikeudessa erilaista näyttöä tapausta koskien. Tällaisissa tilanteissa, etenkin ottaen asianomistajan vammat huomioon, oikeudenkäynti ei ole kovin helppoa kummallekkaan asianosaiselle. Kukaanhan ei voi kiistää etteikö kolarista olisi aiheutunut mittavat vahingot, jotka ovat vieläpä elinikäisiä. Eikä tähän tietenkään ollut tarvettakaan. Kysymys oli yksin siitä, että voitiinko luotettavasti osoittaa se, että päämieheltämme puuttui tahallisuus tai sellainen tuottamus, että mainitut rikokset olisi hänen syykseen voitu lukea. Käräjäoikeus puntaroi asiaa tarkoin ja päätyi siihen, että kyseessä oli ollut vahinko - ei rikos. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen ja näin ollen valtion tulee maksaa päämiehemme oikeudenkäyntikulut. Lopuksi. Ilman asiamiestä päämiehemme "olisi ottanut tuomion" perustuen siihen, että hän oletta näin käyvän siitä syystä koska hänen kuljettama ajoneuvo oli aiheuttanut onnettomuuden. Tämä on ymmärrettävää mutta juridisesti arvioiden vähintäänkin ajatuksia härättävää. Ikävä tosiasia on kuitenkin se, että myös puhtaita vahinkoja tapahtuu. Vahinkoja, joita ei kukaan voisi välttää vaikka olisi kuinka huolellinen ja noudattaisi kaikkia säännöksiä tarkoin. Lainsäätäjän tarkoitus ei ole ollut se, että vahingoista rangaistaan. Suomen rikosoikeusjärjestelmä perustuukin ns. tekorikosoikeuteen. Rikoslain 5:3 §:n mukaan:
"Rangaistusvastuun edellytyksenä on tahallisuus tai tuottamus.
Jollei toisin säädetä, tässä laissa tarkoitettu teko on vain tahallisena rangaistava." Mikäli jokin teko on rangaistava tahallisena, tahallisuuden tulee kattaa kaikki tunnusmerkistön osat. Mainittu tahallisuusvaatimus koskee myös kvalifiointiperusteita; teko katsottaisiin törkeäksi tekomuodoksi, esim. törkeä pahoinpitely. Tekijän itsensä on taas tiedettävä kvalifiointiperusteen olemassaolosta, jotta teko voitaisiin katsoa törkeäksi. Tahallisuutta on monenlaista. Tarkoitustahallisuus (dolus determinatus), varmuustahallisuus (dolus directus) ja todennäköisyystahallisuus (dolus eventualis). Nämä tahallisuuden eri muodot eivät ole maallikoille kovinkaan selviä, eikä tarvitse ollakaan. Tahallisuuden käsite on selvästi asia, jota on vaikea ainakaan lyhyessä ajassa hahmottaa. Kyse on esim. siitä, että onko tekijä voinut pitää tekonsa seuraamusta todennäköisenä. "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään." - Olaus Petrin tuomarinohjeista.
Comments