Petos on rikoksena monisäikeinen rikostyyppi. Se ulottuu hyvin monenlaiseen toimintaan ja omaa monenlaisia toimintamalleja.
Viime aikoina petosrikollisuus on löytänyt (taas) uusia toimintamalleja. Yritysten saattohoito on ollut perinteisesti yksi ulottuvuus tässä viitekehyksessä. Internetistä voi löytää julkisesti mainostavia yrityksiä, jotka ostavat velkaiset yritykset omaan saattohoitoyksikköönsä. Näihin liittyy useita eri oikeudellisia ongelmia, rikoksia ja epäselvyyksiä. Perinteisesti näitä saattohoidettuja yhtiöitä käytetään ns. bulvaaniyhtiöinä, jotka esim. ostavat tuotteita ilman pienintäkään aikomusta maksaa ostetuista tuotteista/palveluista. Toisinaan saattohoitoyhtiö toimii välikätenä ohjaamalla kassavirtoja muille tahoille tms. Saatohoitoyhtiö voi olla eräänlainen sveitsiläinen linkkuveitsi - harmaan liikemaailman monitoimityökalu.
Tämä blogiteksti ei kuitenkaan käsittele kyseistä saattohoitotoimintaa, vaan nostaa esiin yhden uuden toimintamallin. Tarkennuksena on todettava, että tämäkään ei ole uusi malli vaan uudelleen löydetty malli. Toimintamallista on useita eri nimiä, mutta emme takerru nyt nimeä koskevaan tematiikkaan.
Kyseessä on toimintamalli, jossa myyjä ei ymmärrä joutuneensa osaksi saattohoitotoimintaa. Yritys myy liiketoimintansa kokonaisuudessaan jollekin taholle, joka käyttääkin ko. yritystä omien rikostensa alustana. Lyhyesti ilmaistuna ostaja ei huolehdi uusien omistajien/vastuutahojen rekisteröinnistä sovitusti. Tässä tilanteessa myyjäpuolen vastuutahot jäävät kaupparekisteriin vastuullisiksi tahoiksi mutta tosiasiallista päätäntävaltaa käyttääkin joku muu - siis ostajan puolesta toimivat henkilöt.
Näissä uusissa tilanteissa on ollut selvästi kyse tietyillä aloilla toimivista yrityksistä, vieläpä usein sellaisista, joissa liiketoiminta on häiriintynyt pahasti COVID-19 pandemiasta tai vaikkapa sodasta Ukrainassa. Ostajat ovat selvästi ammattimaisesti toimivia. He kalastavat yrityksiä, joilla on puhdas historia, tunnettu nimi, ei maksuhäiriöitä jne. Tällaisen yrityksen on kohtuullisen helppo toimia omalla sektorillaan myös luotollisesti; tilata tuotteita tai palveluita, saada luottoa tai myydä omaisuuttaan yms.
Perinteiseen bulvaanitoimintaan nähden tämä järjestelmä onkin ns. 2.0 malli. Toiminta pyritään järjestämään niin, että ostajat jäävät anonyymeiksi. Tämä eroaa ns. ostetuista bulvaanimallista, jossa kaupparekisteriin rekisteröidään sellainen taho, jolla ei ole tosiasiallista kytkentää ko. yritystoimintaan. Esitetty toimintamalli vaikeuttaa todellisten vastuutahojen löytämistä ja hankaloittaa rahavirtojen selvittelyä.
Kiinnijäämisen riski toimijoiden jäädessä täysin anonyymeiksi on pienempi kuin perinteisessä saattohoidossa, jossa bulvaanit merkitään vastuuhenkilöiksi rekistereihin. Toimintamallilla yritetään niin ikään vaikeuttaa todellisten toimijoiden tunnistamista ja viranomaisten pääsemistä pimeän rahan jäljille. Viranomaisten on myös vaikeampaa havaita ja puuttua tekoon reaaliajassa.
En tiedä onko asiasta tehty tieteellistä tutkimusta, mutta empiiriseen tutkimukseen perustuen väittäisin tähän liittyvän kasvava alv-verorikollisuus. Rikoksen tekijät voivat eri tavoin saada ostamaansa yritykseen poikkeuksellisen suuria verollisia hankintoja, joita he vähentävät liiketoiminnassaan. Yleensä vieläpä niin, että vähennettävää arvonlisäveroa on huomattavasti enemmän kuin tilitettävää. Näin myös verottaja joutuu ko. rikollisen toiminnan kohteeksi.
Joissakin tapauksissa tähän kokonaisuuteen on liittynyt identiteettivarkaudet. Tällöin täysin sivullisia tahoja ovat joutuneet osaksi rikoskokonaisuutta.
Lopuksi.
Uhreiksi joutuneet yrittäjät ovat olleet pääsääntöisesti täysin tietämättömiä kyseisistä rikoksista. Heille tilanne on tullut täysin yllätyksenä. Moni yrittäjä on joutunut todella ikävään tilanteeseen ja pahimmillaan menettäneet omaa omaisuuttaan. Myyjän tuleekin olla erityisen valpas ja huolehtia (myös itse) myynnin jälkeisistä toimista.
-Hans K
Comments