Yksi rikos vai useita rikoksia?

Rikosoikeudessa lainkonkurrenssilla viitataan tapauksiin, joissa tekijän menettely täyttää useamman eri rikoksen tunnusmerkistön. Tällaisessa tilanteessa on ratkaistava, onko sovellettava kaikkia tapaukseen soveltuvia tunnusmerkistöjä vai syrjäyttääkö jokin tunnusmerkistö toisen tehden syrjäytyvän tunnusmerkistön soveltamisesta tarpeetonta. Asian voisi kait esittää myös niin, että syökö yksi teko toisen teon. Onko kyseessä yksi rikos vai useita rikoksia? Rikoslakiimme ei sisälly yleisiä säännöksiä asiasta (lainkonkurrenssi), vaan ratkaisua ohjaavat oikeuskäytännössä ja -tieteessä syntyneet säännöt. Selvyydeksi on mainittava, että tietyissä rikoksissa rikoslaki antaa asiaan vastauksen. Lainkonkurrenssin ratkaisua ohjaavia sääntöjä on lukuisia, ja näitä sääntöjä on vaikea asettaa keskinäiseen etusijajärjestykseen. Tuomioistuin joutuu ottamaan kantaa kyseiseen haasteeseen, unohtamatta sitä, että puolustus voi myös esittää asiasta oman näkemyksensä. Kyse on siitä, että onko menettely sellainen, että siihen tulisi soveltaa yhden rikoksen tunnusmerkistöä vaiko useiden rikosten tunnusmerkistöjä. Keskeistä on päätyä ratkaisuun, joka välttää ns. ylirankaisemista; tähän asiaan on viitattu myös KKO:n ratkaisukäytännössä. Otetaan helppo esimerkki. Tilanne voisi olla esim. seuraavanlainen. Henkilö A häiritsee B:n kotirauhaa rikkomalla B:n kodin ikkunoita kirveellä. Syyttäjä syyttää A:ta törkeästä kotirauhan rikkomisesta sekä vahingonteosta. Syyllistyykö henkilö A rikokseen vai rikoksiin? Tulisiko A tuomita esim. kotirauhan rikkomisesta sekä vahingonteosta, vai ainoastaan esim. kotirauhan rikkomisesta? Rikoslain 24 luvun 1 §:n mukaan joka oikeudettomasti 1) tunkeutuu taikka menee salaa tai toista harhauttaen kotirauhan suojaamaan paikkaan taikka kätkeytyy tai jää sellaiseen paikkaan tai 2) rikkoo toisen kotirauhaa metelöimällä, heittämällä esineitä tai muulla vastaavalla tavalla, on tuomittava kotirauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Saman luvun 2 §:n mukaan jos kotirauhan rikkomisessa 1) rikoksentekijä tai osallinen varustautuu teon toteuttamista varten aseella tai muulla henkilöön kohdistuvaan väkivaltaan soveltuvalla välineellä taikka tekijän tai osallisen ilmeisenä tarkoituksena on käyttää henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai vahingoittaa omaisuutta taikka 2) rikoksen uhrilla on rikokseen liittyvän uhkailun, omaisuuden vahingoittamisen taikka rikoksentekijöiden tai osallisten lukumäärän vuoksi perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa olevan vaarassa ja kotirauhan rikkominen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kotirauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Rikoslain 35 luvun 1 §:n mukaan joka oikeudettomasti hävittää tai vahingoittaa toisen omaisuutta, on tuomittava vahingonteosta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Saman luvun 5 §:n mukaan ei rikoslain 35 luvun säännöksiä sovelleta milloin teosta on muualla laissa säädetty yhtä ankara tai ankarampi rangaistus. Tässä esimerkissä lainsäätäjä on ottanut lainkonkurenssiin kantaa ja ratkaistavaksi jäisi kait lähinnä se seikka, että onko kyseessä törkeä tekomuoto (kvalifiointi). Ikkunoiden rikkominen sisältyy törkeän kotirauhan rikkomisen teonkuvaukseen ja teko voitaisiin syyksilukea törkeäksi

kyseisen menettelyn vuoksi. Törkeän kotirauhan rikkomisen maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä on huomautettu, että vahingontekoa ei

ankaruusvertailua edellyttävän rikoslain 35:5:n rajoitussäännöksen mukaan voitaisi soveltaa, jos teko täyttäisi törkeän kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistön (HE 184/1999 vp s. 22).

Tässä tapauksessa vahingonteossa olisi kysymys samasta menettelystä, joka osaltaan kvalifioinut kotirauhan rikkomisen törkeäksi kotirauhan rikkomiseksi. Näin ollen tuomioistuin joutuisi hylkäämään syyttäjän vaatimuksen vahingonteosta. Korkein oikeus on melkoisen tiiviisti ottanut kantaa kyseiseen asiaan (mm. KKO 2025:1, KKO 2021:7, KKO 2020:30, KKO 2019:31 ja KKO 2017:57). Kulloistakin asiaa tulisi tarkastella yhtenä kokonaisuutena ottaen huomioon mm. tunnusmerkitöjen yhtenevyys. Asiaa voi lähestyä myös kysymällä, että ovatko tunnusmerkistöt osin päällekkäisiä, suojataanko säännöksillä samaa oikeushyvää ja onko oikeushyvän haltija sama. On selvää, että lakia säädettäessä on täysin mahdoton ennakoida kaikkia tilanteita, joissa eri tunnusmerkistöjen soveltamisalat voivat mennä päällekkäin. Elävä elämä luo hyvin erilaisia tilanteita, joita joudutaan sitten ratkomaan oikeustieteen ja KKO:n ratkaisujen valossa.