Allekirjoittanut on luennoinut työturvallisuuslaista viimeiset 20 vuotta, tosin viime vuosina kalenteri ei ole tähän antanut mahdollisuuksia entiseen malliin. Säädös on muuttunut, mutta taustalla olevat ongelmat ovat pysyneet osin muuttumattomina. Perinteisesti ongelmana on mm. työturvallisuuden ymmärtäminen suojavarusteina esim. rakennustyömailla. Kuitenkin iso osa ongelmista kohdistuu mm. työpaikkahäirintään tai siihen, että esim. etätyöpisteen ilmanvaihto tai työergonomia ovat täysin pielessä. Työturvallisuuslaissa on kyllä nimenomaisesti säädetty häirinnän ja muun epäasiallisen kohtelun torjunnasta. Eli säädöstasolla asiaan kiinnitetty huomiota. TTL:ssa mainitulla häirinnällä tarkoitetaan yleisesti häirintää tai sukupuolista häirintää. Terveydellä tarkoitetaan sekä henkistä että fyysistä terveyttä. Työnantajan työturvallisuusvelvotteista säädetään työturvallisuuslaissa sekä sen nojalla annetuissa muissa alemmanasteisissa säädöksissä. Työsopimuslaissakin on viittaus työturvallisuuslakiin, joten turvallisuus- ja terveellisyysvaatimusten täyttymisestä tulee myös työnantajan sopimusvelvoite.
Mikä muuttui? Työnantajan työturvallisuusvelvoitteita täsmennetään työturvallisuuslain muutoksilla. Tavoitteena on selkeyttää työnantajan velvoitteita. Jatkossa laissa on kuvattu tarkemmin yksilölliset työsuojelutoimenpiteet. Niin ikään uudessa laissa työnantajan tulee ottaa paremmin huomioon työntekijän ikääntyminen vaarojen arvioinnissa. Tärkeimmät muutokset koskevat kolmea pykälää: 1. Työnantajan yleinen huolehtimisvelvoite (8 §); 2. Työn vaarojen selvittäminen ja arviointi (10 §); 3. Työntekijälle annettava opetus ja ohjaus (14 §).
Muitakin muutoksia on tehty, mutta mainitut kolme ovat keskeisimmät muutokset.
Työnantajan yleiseen huolehtimisvelvoitteeseen on tehty joitakin muutoksia/täsmennyksiä.
”Työnantajan on erityisesti otettava huomioon, että työntekijän henkilökohtaiset edellytykset voivat edellyttää yksilöllisiä työsuojelutoimenpiteitä työntekijän turvallisuuden ja terveyden varmistamiseksi.” Työnantajan tulee ottaa huomioon esim. fyysiseen työpaikkaan liittyvät seikat. Tämä voi koskea myös työaikoja tai -määriä. Kyseessä voi olla yksi työntekijä tai joukko työntekijöitä. Muutokset täsmentävät työnantajan "tarkkailuvelvoitetta". Aikaisemmin säännöksessä oli kirjattu, että työnantajan on jatkuvasti tarkkailtava työympäristöä, työyhteisön tilaa ja työtapojen turvallisuutta. Uudessa säännöksessä tarkkailuvelvoitetta tarkennetaan seuraavasti:"...työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä työssä.” Yleisesti voidaan todeta, että hyvä peukalosääntö tämän velvollisuuden täyttämiseksi on riittävän hyvät ja tarpeeksi usein tehdyt työhyvinvointikyselyt ja erilaiset keskustelutilaisuudet. Uutena lisäyksenä on se, että työnantajan tulee ottaa työn vaarojen kartoittamisessa korostuneesti huomioon työntekijän ikä. Uudessa säännöksessä korostetaan, että erilaisilla kuormitustekijöillä tarkoitetaan sekä fyysistä että psykosomaattisia tekijöitä. Työnantajan onkin jatkossa huomioitava: ”…työn fyysiset kuormitustekijät sekä työn sisältöön, työn järjestelyihin ja työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyvät kuormitustekijät.” Valitettavan usein erityisesti nämä psykosomaattiset seikat ovat jäänet fyysisten seikkojen jalkoihin. Yleistys on karkea ja perustuu allekirjoittaneen empiiriseen evidenssiin. Työnantajan velvollisuus on kertoa työntekijälle riittävät tiedot työpaikan haitta- ja vaaratekijöistä. Perehdytyksessä, työnohjauksessa ja -opetuksessa on tähänkin asti tullut huomioida työntekijän yksilölliset eroavaisuudet, joita ovat mm. ammatillinen osaaminen, koulutus ja työkokemus. Uuden säännöksen myötä ko. työnohjausta ja -opetusta tulee antaa: ”…muut hänen henkilökohtaiset edellytyksensä huomioon ottaen.” Tällaisia seikkoja ovat mm. kielitaito, työntekijän ikä ja taustat. Onko työyhteisön ohjeet annettu sillä tavalla, että työntekijällä on tosiasiallinen mahdollisuus niihin tutustua? Ovatko ohjeet kielellisesti riittävät, onko käytetty sellaista kieltä, jonka työntekijä voi ymmärtää? Olen törmännyt esim. sellaiseen ongelmaan, että työpaikan työsuojeluohjelma oli tehty sähköisesti niin, että Applen tietokoneilla/puhelimella niihin ei ollut pääsyä. Lopuksi. Suomessa on toisinaan ongelmana se, että työnantaja korostaa yhden henkilön tarvetta työsuojeluun tilanteessa, jossa 99 muun työntekijän työturvallisuus unohtuu. Jokaisella työntekijällä on oikeus viettää yhtäläisesti turvallista aikaa työsuhteen aikana. Työnantaja on se taho, joka yksin päättää millä tavoin työturvallisuudesta huolehditaan. Viimesijaisena tuomioistuin päättää olivatko valitut keinot oikeita ja riittäviä. Mitä säädöksen rikkomisesta voi aiheutua? -Työturvallisuusrikkomus -Työturvallisuusrikos -Vahingonkorvausvelvollisuus -Työsuhteen päättämiseen/päättymiseen liittyvät sanktiot Kirjoitti Hans Kivimäki