Asianomistajalle avustaja; kuka maksaa?

Rikoksen uhrin asema rikosprosessissa

Uhrin oikeus avustajaan

Rikoksesta epäillyllä ja asianomistajalla voi olla oikeus maksuttomaan oikeusapuun jo esitutkintavaiheessa.

Rikoksen uhrin asemasta on (onneksi) viime aikoina puhuttu melkoisen paljon. Myös väitöstutkimuksia on aihepiiristä saatu tehdyksi. Silti on useita tilanteita, jossa rikoksen uhrin asema melkoisen haastava. Käytännössä syntyy tilanteita, joissa asianomistajalla ei syystä tai toisesta ole omaa avustaa.

Rikoksen uhrilla eli asianomistajalla olisi oikeus tietyissä tilanteissa saada oikeudenkäyntiavustaja, jonka palkkion valtio kokonaisuudessaan maksaa. Milloin tämä on sitten mahdollista? Asia liittyy osin ns. tiettyihin rikostyyppeihin: seksuaalirikoksiin, lähisuhdeväkivaltaan ja henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuviin rikoksiin. Näissä asioissa avustajan saaminen ei perustu asianomistajan tuloihin/varallisuuteen. Palkkioon ei myöskään liity minkäänlaisia omavastuuosuuksia. Hyvä avustaja osaa kertoa asianomistajalle hänen mahdollisuudet saada itselleen avustaja - ilman juristijargoniaa. Hyvä avustaja osaa asemoitua uhrin asemaan ja tarjota uhrille hänen tarvitsemaansa apua ja ohjausta. Jokainen tapaus on erilainen ja jokainen ihminen kokee asiat yksilöllisesti. On selvää, että juristi painottaa asiassa juridista puolta mutta juristin tulisi ymmärtää asian muutkin haasteet. Asianomistaja voi kaivata monenlaista apua ja tukea asian ympärillä. Hyvä juristi kertoo mitä seuraavaksi tapahtuu ja missä mennään. Miten asia lähtee asiamiehen näkökulmasta käyntiin? Pääsääntöisesti niin, että asianomistaja ottaa yhteyttä asiamieheen. Asiamiehen tulisi itse varmistua, että hänelle on aikaa ja osaamista ko. tapaukseen. Tämä on asiakkaan etu, ei asiamiehen etu. Tämän jälkeen asiamies tekee hakemuksen käräjäoikeuteen. Asiamiehen tuleekin kertoa asianomistajalle maksuttomuudesta. Avustajamääräys on asianomistajalle etu monessakin mielessä. Hyvä avustaja auttaa asianomistajaa selviämään prosessista läpi, hoitaa prosessia koskevia asioita tuomioistuimen suuntaa ja auttaa asianomistajaa saamaan asialleen oikean päätöksen. Avustajan lasku menee suoraan tuomioistuimelle ja se maksetaan valtion varoista.

Järjestelmän etuihin kuuluu se, että asianomistaja ei joudu missään vaiheessa maksamaan avustajan kuluja. Yksin tästä syystä avustajan tulisi ottaa asia esiin heti alkuun. Tietenkin on olemassa myös tilanteita, joissa järjestelmää ei haluta käyttää. Mikäli kyseessä on rikos, johon ei asianomistajalle avustajaa voi kuitenkin olla niin, että henkilö saa asiaansa oikeusapua. Usein puhutaan "maksuttomasta oikeusavusta". Tällaista oikeusapua voidaan myöntää sekä esitutkinta-, että tuomioistuinvaiheessa henkilölle, joka on pieni- tai keskituloinen eikä omaa varallisuutta. Näissä tilanteissa oikeusapu kattaa asiamiehen palkkiot kokonaan tai osaksi.

Oikeusapua haetaan oikeusaputoimistolta ja tässä yhteydessä tehdään selvitys hakijan tuloista sekä varoista. Apua hakeva voi näissä tilanteissa itse valita oman asiamiehensä. Asiamiehellä näissäkin tilanteissa tulee luonnollisesti olla lupa toimia oikeudessa. Asiamies voi tehdä tämänkin hakemuksen asiakkaansa puolesta suoraan oikeushallinnon järjestelmän kautta. Järjestelmän, johon asiamiehellä on pääsy.

Oikeusturvavakuutus on tarkoitettu ensisijaiseksi oikeusapuun nähden. Oikeusturvavakuutus on usein osa muuta vakuutusta, esim. kotivakuutusta. Lopuksi ajatuksia järjestelmän toimivuudesta asiamiehen näkökulmasta katsottuna. Asiakkaille/asianomistajille järjestelmä näyttäytyy äärimmäisen sekavana; jota se kyllä onkin.

Lähes aina asianomistajan tulee hankkia oikeudenkäyntiavustaja itse eli uhrilta odotetaan vahvaa omatoimisuutta saadakseen apua asiaansa. On ymmärrettävää, että tämä voi olla joissakin tilanteissa jo lähes ylipääsemättömän haastavaa. Asiamiehen tulee ymmärtää ohjata asiakasta sen jälkeen kun asiakas on ottanut yhteyttä. Oikeusministerin asettama työryhmä löysikin asiassa useita ongelmia tai kipupisteitä. Asianomistaja tarvitsee huomattavan paljon juridista apua aina esitutkinnasta lähtien. Tämä asia ei aina toteudu ja toisinaan lopputulos on kaikkea muuta kuin onnellinen. On selvää, että kaikissa rikoksissa asianomistaja ei tarvitse asiamiestä - mutta on myös selvää, että kaikissa tilanteissa asianomistaja ei osaa pyytää tai ilmaista tarvitsevansa asiamiestä. On selvää evidenssiä siitä, että avustajamääräyksiä haetaan paljon vähemmän, kuin mitä laki mahdollistaisi. Tämä on huomattava ongelma ja kysymys kuuluukin: miten näiden asianomistajan asia on edennyt verrattuna siihen, että heillä olisi ollut käytössään osaava asiamies?