Kiristys ja sen tunnusmerkistö

Turun hovioikeus antoi 2022 syyskuun lopussa mielenkiintoisen ratkaisun.

www.kivimakilaw.com
Kiristysrikos

Käräjäoikeus:



"Vastaaja on yrittänyt pakottaa A:n ja B:n luopumaan taloudellisesta edusta, johon rikoksentekijällä tai sillä, jonka puolesta hän toimii, ei ole laillista oikeutta seuraavalla tavalla.


Vastaaja on puhelimitse ottanut A:han yhteyttä ja vaatinut A:ta maksamaan Vastaajan tyttärelle säännöllisesti 200 euroa kuukaudessa. Vastaaja on pyrkinyt saamaan tyttärelleen käräjäoikeuden A:n maksettavaksi määräämää vahingonkorvausta suuremman summan. A ei ole suostunut menettelyyn. Tämän jälkeen Vastaaja on ottanut uudelleen puhelimitse A:han yhteyttä ja vaatinut A:ta tai hänen vanhempiaan eli B:tä maksamaan ja ellei maksuja suoritettaisi A:lle tulisi tapahtumaan jotakin. A:ta on uhattu omankädenoikeuden käyttämisellä ja mikäli hänet nähdään kadulla hänelle tapahtuu jotakin. Tämän jälkeen A on vielä saanut tuttavaltaan tiedon, että Vastaaja on selvittänyt A:n osoitetta ja on uhannut tulla hakkaamaan hänet.


A taikka B eivät ole maksaneet Vastaajan vaatimia summia ja teko on jäänyt yritykseksi."


Vastaaja (syytetty) oli kiistänyt syytteen; hän ei ole yrittänyt pakottaa asianomistajia luopumaan syyttäjän väittämistä asioista. Vastaaja on luullut, että asianomistajalta on jäänyt maksamatta hänelle tuomitut korvaukset. Asianomistaja oli maksanut korvaussummia erissä ja eri tahoille, mm. vastaajan asiamiehen tilille. Kyseessä on ollut paremminkin väärinkäsitys. Kärsimyksestä vaadittu summa on määrältään myönnetty mutta asianosaiskulut kiistetty määrältään ja perusteeltaan. Hovioikeus kuuli oikeudessa fonetiikan asiantuntijoita. A ja B:n asiantuntijalausunto käsitteli sitä, että onko eri äänitteissä sama puhuja vai eri puhujat. Puheista voitiin havaita mm. se, että niissä oli länsimurteisia piirteitä. Vertailupuheluissa oli samankaltaisia piirteitä ja puheluissa puhuja kuulostaa paikoin kiihtyneeltä. Vertailupuhujat kuulostava luonnollisilta ja puheissa ei ole kuultavissa puhepatologisia piirteitä. Puhuja 1 artikuloi rennosti ja nopeasti; tämän lisäksi puhujalla on taipumus sanahahmon lyhentämiseen. Asiantuntijan mukaan huomiota kiinnittää lyhyen painollisen tavun jälkeisen vokaalin puolipituus ja puheesta puuttuu loppukohdennus - tämä on tyypillistä Porin alueella. Tämän lisäksi asiantuntija lausui, että soinnittomissa klusiileissa esiintyy taipumusta soinnillistumiseen. Puhuja 2 artikuloi nonnaalisen täsmällisesti ja äänenkestot ovat normaalit. Puhujalla on kykyä muodostaa ajatuksellisia kokonaisuuksia puheen prosodisten keinojen avulla (kuten sävelkorkeuden nousulla). Sen sijaan akustisessa analyysissä puhujien arkikulaationopeudet todettiin erilaisiksi. Sanahahmon lyhentäminen on tyypillistä länsisuomalaisessa puhetyylissä, jossa pudotellaan puheessa loppuvokaaleja ja sisältäkin sanasta vokaaleja; tämä mahdollistaa nopean puhumisen. Toinen soittaja puhui asiantuntijoiden mukaan ns. konekielisemmin kuin vertailupuhuja. Asiantuntijoiden mukaan toisella vertailupuhujista oli soinnittomissa klusiileissa esiintyvää taipumusta soinnillistumiseen: klusiilit k, p ja t pyrkivät muodostumaan pehmeiksi. Johtopäätöksenä oli se, että suurella todennäköisyydellä puhuja 1 ja 2 ovat kaksi eri henkilöä. Puhujien välillä on eroja: artikulaatiobaasis, puhenopeus ja äännetason kvaliteetit erovat toisistaan

Vastaaja oli myöntänyt sen, että hän oli soittanut jälkimmäisen puhelun. Riitaisaa sen sijaan oli se, että oliko hän soittanut myös ensimmäisen puhelun. Syytteen teonkuvauksen mukaista väitettä tuki moni (muukin seikka), esim. mitä puheluihin vastannut henkilö oli kuullut, puheluiden taustalta kuulunut puhe ja samojen asioiden toistaminen molemmissa puheluissa.


Hovioikeus: asiassa jää varteenotettava epäily siitä, että vastaaja oli soittanut molemmat puhelut. Hovioikeus on joutunut myös pohtimaan muitakin asioita. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 3 §:n mukaan tuomioistuin saa tuomita vain siitä teosta, josta rangaistusta on vaadittu. Tuomioistuin ei tosin ole sidottu syyttäjän valitsemaan rikosnimikkeeseen eikä lainkohtaan, jonka nojalla rangaistusta on vaadittu. Syytesidonnaisuudella on siten fundamenttisen tärkeä merkitys vastaajan puolustautumismahdollisuuksien kannalta; ilman sanottua säännöstä vastaaja ei voisi koskaan tietää, minkälaisia rangaistusvaatimuksia vastaan hänen pitäisi oikeudenkäynnissä puolustautua. Tämä tekisin puolustuksen aseman lähes mahdottomaksi ja nimenomaisesti oikeudenkäynnissä favor defensionis eli puolustuksen suosimisen periaate tarkoittaa ainakin sitä, että syyttäjä on syyttömyysolettaman mukaan velvollinen näyttämään toteen kaikki ne seikat, joihin syyte välittömästi perustuu, näytön osalta epäselvissä tapauksissa asia on ratkaistava in dubio pro reo -säännön mukaan syytetyn eduksi, ja laintulkintatilanteissa lakia on epävarmoissa tapauksissa sovellettava viime kädessä syytetylle lievemmän vaihtoehdon mukaisesti in dubio mitius -säännön mukaisesti. Hovioikeus lausuikin, että vaikka soitetut puhelut todennäköisesti liittyvät toisiinsa niin vastaajan menettely ei syytteen teonkuvauksen nojalla täytä kiristysrkioksen tunnusmerkistöä. Eli syyte oli hylättävä. On tärkeä havaita että esitetty syytteen teonkuvaus ei täyttänyt muunkaan rikoksen tunnusmerkistöä - siis vastaajan menettelyyn verrattuna. Hovioikeus ei ollut yksimielinen ja eri mieltä oleva jäsen lausui mm. seuraavasti. Näytetyksi tullut teonkuvaus ei täytä kiristyksen tunnusmerkistöä, mutta se olisi täyttänyt laittoman uhkauksen tunnusmerkistön. Tuomioistuin ei ole sidottu syyttäjän oikeudelliseen arvioon, mutta asiaan osallisille olisi tullut varata tilaisuus lausua vaihtoehtoisesta rikosoikeudellisesta luonnehdinnasta (KKO 1993:164).