Edustamme päämiestämme laajassa asiakokonaisuudessa, jossa on useita haaroja. Asiavyyhdissä on lukuisia eri oikeudenkäyntejä/tutkintoja, mutta yksi itsenäinen asia päätyi lopulta aina korkeimpaan oikeuteen asti. Tämä asia ratkaistiin maaliskuussa 2023: KKO:2023:21. Tässä tekstissä käsitellään lyhyesti korkeinta oikeutta ja itse tapausta (ennakkopäätös).
Korkeimmasta oikeudesta. Suomen perustuslain 99 §:n mukaan korkein oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa.
Vuodesta 1980 voimassa ollut järjestelmä on nimeltään valituslupajärjestelmä, jonka ydin on siinä, että korkein oikeus ottaa täyteen tutkintaan ja ratkaistavakseen vain sellaiset asiat, joilla ajatellaan oleva prejudikaattiarvoa. Oikeudenkäymiskaaren mukaan valituslupa voidaan myöntää ainoastaan seuraavilla kolmella perusteella:
1. ennakkotapausperuste (ns. prejudikaatti): jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman oikeuden ratkaistavaksi;
2. purkuperuste: jos luvan myöntämiseen on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen sellaisen virheen takia, jonka perusteella ratkaisu olisi purettava tai poistettava;
3. painava syy –peruste: jos valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy. Suomessa oikeusprosessit kestävät usein pitkään. Valituslupa-asian käsittelyn kesto on korkeimman oikeuden mukaan keskimäärin neljästä kuuteen kuukautta. Jos lupa myönnetään, vie lupa-asian ja itse valitusasian käsittely yhteensä keskimäärin 16–18 kuukautta. Tätä ennen pääsääntöisesti on käyty käräjä- ja hovioikeusvaihe. Edustamassamme tapauksessa valitus tehtiin syyskuun alussa 2022. Valituslupa saatiin jo noin kahden kuukauden päästä hakemuksesta, marraskuun alkupuolella 2022. Ratkaisu annettiin maaliskuussa 2023. Eli koko prosessiin valituksesta ratkaisuun meni n. 7 kuukautta, joka on hyvin nopea. Lainkäytössä eteen tulevia pulmia voidaan yrittää ryhmitellä monella tavalla, esim. seuraavalla jaottelulla (edesmennyt oikeusneuvos, dosentti Pertti Välimäki):
1. oikeudellinen ongelma: epäselvää normia sovelletaan selvään tosiseikastoon;
2. lainsoveltamiskysymys: selvää normia sovelletaan selvään tosiseikastoon;
3. näyttökysymys: selvää sääntöä sovelletaan epäselvään tosiseikastoon.
Sinänsä nämä kaikki kysymykset voivat kelvata prejudikaattikysymyksiksi, mutta eivät samoilla ehdoilla. Oikeudellinen ongelma voi kelvata sellaisenaan prejudikaattikysymykseksi, mutta muiden kysymyksien on täytettävä vaativammat ehdot. Aina asia ei edes putoa yhteen selvään lokeroon, vaan voi olla jonkinlainen kombinaatio.
Korkeimmalle oikeudelle tulee tehdä erillinen lupahakemus sekä varsinainen valitus. Nämä kaksi asia ovat funktioiltaan hyvin erilaisia. Korkein oikeutta kiinnostanee enemmän se, että onko kyseessä valitus (eli valituslupahakemus), joka korkeinta oikeutta kiinnostaa; onko siinä esim. aineksia prejudikaatille. Selvää taas on se, että asiakasta/päämiestä kiinnostaa kaikkein eniten aineellinen totuus ja/tai asian lopputulos. Asiamiehen näkökulmasta tässä on pieni haaste.
Hakemus voi olla paljon juridisempi ja oikeustiedettä analysoiva. Itse valitus taas voi sisältää näyttöä teemoineen yms. Tämäkin malli riippuu paljon tapauksesta ja valituksen kohteesta.
Miksi korkein oikeus ei hyväksy valituslupaa?
Syitä voi olla monia, mutta ainakin seuraavia perusteita on esitetty (mm. edesmennyt oikeusneuvos, dosentti Pertti Välimäki).
1. Yleiset syyt, asia ei ole sellainen, jossa olisi prejudikaattiaineksia
2. Epäselvät faktat, abstrakti oikeuskysymys
3. Asiasta on tulossa säännösmuutos tms.
4. Asia on ratkaistu vastaavalla prejudiikaatilla
5. Prosessuaalisesti epäkelpo tilanne, esim. lupaa on hakenut vain toinen osapuoli
6. Huono hakemus, siinä ei lainkaan käsitellä tai siinä vain ohimennen kosketellaan sitä kysymystä, joka jutussa on varsinainen prejudikaattikysymys.
Valituslupa myönnetään alle 10 % kaikista valituksista, eli melkoisen harvoin. Valituksia korkeimpaan oikeuteen tulee vuosittain yli 2000 kpl. Vuonna 2022 korkein oikeus ratkaisi 81 ennakkotapausta.
Tapaus lähestymiskielto KKO: 2023:21
Asiakokonaisuus on monilta osin kesken ja nyt korkeimman oikeuden antaman ratkaisu on vain yksi osa tätä kokonaisuutta. Korkeimman oikeuden ratkaisusta on uutisoitu/kirjoiteltu melkoisen laajasti. Mielestäni osuvan lyhennelmän siitä tarjoaa Helsingin Sanomien artikkeli, joka on jo toinen HS:n kirjoittama artikkeli samasta asiasta. HS kirjoitti asiasta ensimmäisen kerran joulukuussa 2022.
Toimistomme pitää asiakkaiden yksityisyyden suojaa korkeassa arvossa. Lähtökohtaisesti emme hae millään asialla palstatilaa. Joskus toki käy niin(kin), että julkisuudesta on asiakkaalle hyötyä. Tällöin asiaa tulee tarkastella toisin. Toki selvyydeksi on todettava, että jokainen asia on omansa, joten jokaisen päämiehen etua tulee aina yksilöllisesti harkita myös median osalta. Kirpeää krittiikkia oikeuden ratkaisuista laukoo aina sanavalmis prosessioikeuden professori Jyrki Virolainen (emeritus) Rule of law -blogissa. Blogia voi muutenkin ilolla suositella kaikille oikeustieteestä kiinnostuneille.
Juridisesti kyse on muutaman asian yhteenliittymästä, mutta toisaalta vain ja ainoastaan siitä, että voiko edunvalvontavaltuutettu A käyttää valtuuttajan B puhevaltaa hakeakseen valtuuttajan suojaksi lähestymiskielto C:tä kohtaan. Selvää on se, että A:lla tulee olla B:n antama valtuutus ja myös se, että valtuuttaja itse on määritellyt valtuutuksen koskemaan ko. asiaa (ei siis esim. vain taloudellisia asioita). Yksi kysymys on myös se, että kykeneekö valtuuttaja itse ymmärtämään lähestymiskieltoasian merkityksen sitä koskevan pyynnön tekemisen ajankohtana.
Lähestymiskieltoa koskeva sääntely on monilta osin erikoislaatuista. Tässä kirjoituksessa ei ole tarkoitus laajentaa aihetta käsittelemään itse lähestymiskielto. Lähestymiskieltoa koskeva sääntely on myös poikinut jonkin verran korkeimman oikeuden ratkaisuja. Lähestymiskieltoa koskevaa sääntelyä voisin luonnehtia erityisprosessiksi, joka poikkeaa monelta osin monesta muista prosesseista. Olemme edustaneet useita päämiehiä erilaisissa lähestymiskieltoasioissa. Näistä on tarkoitus tehdä oma kirjoitus jonkun edustamamme esimerkkitapauksen osalta.
Nyt puhutussa tapauksessa kyse oli siitä, että voiko edunvalvontavaltuutettuna oleva (tytär) hakea lähestymiskieltoa valtuuttajana olleen sairaan (äitinsä) puolesta. Korkein oikeus asettui kannallamme - edellytysten täyttyessä edunvalvontavaltuutettu voi käyttää valtuuttajan puhevaltaa lähestymiskieltoasiassa.
Kirjoitti Hans Kivimäki