Elämme sellaista aikaa, että asia on noussut ajankohtaiseksi. Vai onko?
Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Tätä elinkeinovapautta voidaan rajoittaa vain tietyissä poikkeustapauksissa. Yksi poikkeustapaus on tuomioistuimen määräämä liiketoimintakielto.
Laki liiketoimintakiellosta on säädös, jolla pyritään ratkaisemaan otsikkoasia; eli liiketoimintakiellon edellytykset ja käyttöala.
"Sopimattoman ja vahingollisen liiketoiminnan estämiseksi sekä liiketoimintaan kohdistuvan luottamuksen ylläpitämiseksi voidaan määrätä liiketoimintakielto siten kuin tässä laissa säädetään." Liiketoimintakiellon ratio lepää suojaamistarkoituksessa. Tarkoitus on suojata esim. kilpailua, sopimuskumppaneita ja velkojia. Liiketoimintakieltoon voidaankin määrätä mm. henkilö, joka on liiketoiminnassa olennaisesti laiminlyönyt lakisääteisiä velvollisuuksiaan tai syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jota ei voida pitää vähäisenä "ja hänen toimintaansa on kokonaisuutena arvioiden pidettävä velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden taikka terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena."
Kyseessä on eräänlainen punnita henkilön perustuslaissa turvatusta oikeudesta ja esim. velkojien suojausintressistä. Asian päättää tuomioistuin, syyttäjän aloitteesta. Liiketoimintakieltoon voidaan määrätä vähintään kolmeksi ja enintään seitsemäksi vuodeksi.
Kielto on saajan näkökulmasta hyvin raju toimi, joka estää kiellon kohteen harjoittamasta elinkeinoa tai osallistumasta määräysvaltaa käyttäviin toimiin tai elimiin.
Korkein oikeus on joutunut ratkaisemaan lukuisia tapauksia liiketoimintakiellon edellytyksistä ja sen määrämisestä. On jossakin määrin ollut epäselvää, miten näitä edellytyksiä tulisi käytännössä soveltaa. Korkein oikeus on antanut asiaa koskevia ennakkopäätöksiä n. 30 kpl. Oikaistaen voitaneen todeta, että ainakin KKO on katsonut tällaisille päätöksille olevan tarvetta. Voidaanko KKO:n päätöksistä löytää punaista lankaa? Ainakin yksi asia voidaan, nimittäin se, että mikäli tutkittavana olevassa asiassa on kyse yhdestä tapahtumakokonaisuudesta, kieltoa ei tulisi määrätä. Asiaan vaikuttaa tietenkin ko. asian moitittavuus, sekä se, kuinka paljon menettely on loukannut esim. velkojia tai vääristänyt kilpailua. Arvioon vaikuttaa myös henkilön oma (rikos)historia.
Valvonta on jätetty poliisiviranomaiselle, jolle kiellon kohde joutuu tekemään selvityksiä mm. siitä, että mihin toimiin hän ryhtynyt noudattaakseen kieltoa. On myös syytä muistaa se, että liiketoimintakielto on voimassa muutoksenhausta huolimatta - tämä seikka tulee monille yllätyksenä. Oikeusrekisterikeskus pitää yllä ns. liiketoimintarekisteriä ja rekisteritiedot ovat luonnollisesti julkisia.
Tuntuu siltä, että elämme taas liiketoimintakieltoaikaa. Tämä selittynee mm. äkillisillä kassavirtaongelmilla, joita yrittäjät kokevat markkinoiden nopeilla muutoksilla. Syitä on varmasti lukuisia, mutta nopea taantumus on yleensä indiisio tulevasta: liiketoimintakiellot ovat olleet kovasti tapetilla.
Olemme edustaneet useissa tapauksissa, joissa liiketoimintakielto on haettu asiakkaillemme. Yleensä nämä ovat osa talousrikostutkintaa esim. nimikkeellä törkeä kirjanpitorikos. Näissä tilanteissa on keskeistä omata hyvä puolustus alkaen esitutkinnasta. Sangen usein asiakas on sisäistänyt menettäneensä liiketoiminnan mm. konkurssin vuoksi, mutta kokee liiketoimintakiellon hyvin raskaana ja vaikeuttavan merkittävästi tulevan elannon hankkimista.
Lopuksi on nostettava esiin. melkoisen uusi KKO:n ratkaisu (KKO 2022:78). Korkein oikeus nimittäin katsoi lausunnossaan, että rikoksen perusteella määrätty liiketoimintakielto on sellainen muu rikosoikeudellinen seuraamus, josta perustuslain 105 §:n 1 momentin mukaan voidaan armahtaa. Asia käsiteltiin korkeimman oikeuden täysistunnossa, joka ratkesi täpärästi.