Edustimme päämiestämme A:ta tapauksessa, jossa työttömyyskassa vaati päämiehellemme rangaistusta petoksesta. Tapaus ei ole juridisesti se suurin, mutta asialla on valtava vaikutus asiakkaan/päämiehen elämään nyt ja tulevaisuudessa. Suhtaudumme kaikkiin toimeksiantoihimme vakavasti ja perehdymme niihin huolellisesti.
Tapausselostus
Työttömyyskassan väite oli se, että A olisi hankkiakseen oikeudetonta taloudellista hyötyä erehdyttänyt työttömyyskassan puolesta toimineita henkilöitä saadakseen ansiopäivärahaa n. 7.000 euroa siltä ajalta, jolloin A:lla ei ole päätoimisena opiskelijana ollut siihen oikeutta.
Työttömyysrahaa oli maksettu A:lle hänen omien ilmoitustensa perusteella. A oli tietoja antaessaan vakuuttanut tiedot oikeiksi. Työttömyyskassa väitti, että erehdyttäminen oli tapahtunut niin, että A oli jättänyt kassalle ilmoittamatta opiskelevansa, vaikka hän oli ollut päätoiminen opiskelija.
A kertoi esitutkinnassa opiskelleensa ko. ajanjaksona ja tehneensä ansiopäivärahahakemukset. A kertoi, että tilanne oli ollut hyvin epäselvä ja hän olis saanut toisistaan poikkeavia ohjeistuksia. Syyttäjä vaati A:lle (ehdollista) vankeusrangaistusta.
Vastauksemme ja puolustuksen näkökulma asiaan.
A kiisti syyllistyneensä petokseen. A oli parhaan kykynsä mukaan pyrkinyt selvittämään erilaisten tukien yhteensovittamiseen liittyviä ongelmia. A oli saanut hyvin erilaisia vastauksia ratkaistaakseen asiaan liittyvät ongelmat.
A ei ollut erehdyttänyt asianomistajaa teonkuvauksessa mainitulla tavalla, eikä A ollut pyrkinyt hyötymään tilanteesta taloudellisesti; kyse oli paremminkin siitä, että mistä hän oli saanut taloudellista tukea. A ei ollut pyrkinyt saamaan useampaa taloudellista tukea vaan yhtä kerrallaan.
Vetosimme siihen, että A:n osalta kyse on ollut rikoslain tunnistamasta kieltoerehydyksestä. A oli kiistattomasti pyrkinyt parhaan kykynsä mukaan selviytymään byrokraattisesta viidakosta sekä erilaisista säännöksistä ja ohjeista, jotka määrittelivät hänen mahdollisia tukiaan. Selvyydeksi on mainittava, että erilaisten tukien euromäärissä ei juurikaan ollut eroavaisuuksia - A:n näkökulmasta katsottuna hänelle ei ollut merkitystä mistä tuki tuli.
Asiaa koskevat säännökset sekä ohjeistukset olivat selvästi olleet A:lle sangen haastavia ja moniselitteisiä. Kyseessä oli ollut paremminkin anteeksiannettava teko - A oli tehnyt sen, mitä häneltä voitiin kohtuudella vaatia oikean tiedon saamiseksi. Tämän lisäksi kyseiset olosuhteet tuli ottaa huomioon mahdollisesti rangaistusvastuuta lieventävinä seikkoina.
Käräjäoikeuden tuomio.
Käräjäoikeudessa kuultuna A kertoi saaneensa ristiriitaista tietoa eri etuuksista ja niiden yhteensovittamisesta. A oli uskonut saamiinsa lausuntoihin ja toiminut niiden mukaisesti. Hän on rehellisesti ilmoittanut asiat hakemuksissa. Syyskuusta joulukuuhun A:lla oli ollut koulua vain muutamana päivänä. Tästä huolimatta Kela oli katsonut A:n täysipäiväiseksi opiskelijaksi.
Työttömyyskassalta saadun työvoimapoliittisen lausunnon mukaan A on ollut työtön työnhakija. Työttömyyskassasta oltiin oltu yhteydessä A:n. Yhteydenotosta on kulunut puoli vuotta ennen kuin häneltä on pyydetty liikamaksua takaisin. A koki saaneensa väärää tietoa, eikä hänelle informoitu asiasta ja sen tulkinnasta.
Kirjalliseksi todisteeksi nimetyistä todisteista ilmeni, että A maksettu ansiopäiväraha on maksettu takaisin ja sen jälkeen At oli saanut takautuvasti opintotuet sekä se, että A:lla oli ollut oikeus etuuteen. Todisteista ilmeni mainitun lisäksi, että Kelan toimesta A:lle oli ilmoitettu, että hän ei ole oikeutettu opintotukeen, koska hän on oikeutettu työttömyystukeen, kun taas työttömyyskassasta oli ilmoitettu, että A ei ole oikeutettu työttömyystukeen, koska hän on päätoiminen opiskelija.
Käräjäoikeus katsoi, että A ei ole saanut etuutta perusteettomasti, vaikkakin etuus olikin tullut ns. väärästä paikasta. A ei ollut hakenut tai yrittänyt hakea etuutta kahdesta paikasta eli A ei ollut erehdyttänyt asianomistajaa eikä A ollut pyrkinyt hyötymään asiasta taloudellisesti. Tätä tuki myös se, että A on hyvin nopeasti maksanut koko summan takaisin asianomistajalle. kun asia on noussut esiin.
Käräjäoikeus katsoi asiassa jääneen vastaajan kertomuksella ja kirjallisella todistelulla luotettavasti näyttämättä, että vastaaja A olisi menetellyt syytteessä kuvatuin tavoin tahallisesti erehdyttämistarkoituksessa. Edellä lausutuilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi syytteen ja syyttäjän muut vaatimukset.
"Syyte petoksesta hylätään".
Lopuksi.
Monelle kansalaiselle yhteiskunnan tukiviidakko on äärimmäisen monimutkainen ja haastava. Asiamiehenä toisinaan kummastelee sitä, että miksi työttömyyskassat järjestäin tekevät asiasta tutkintapyyntöjä - myös tilanteissa, joissa asiakas on paremminkin kassan tahi järjestelmän uhri kuin syyllistynyt rikokseen.
Käräjäoikeuden tuomio on lainvoimainen.