top of page

Pienrakentaja vs rakennusvalvonta

Writer's picture: H.E.Kivimäki & Co OYH.E.Kivimäki & Co OY

Olemme edustaneet useita päämiehiä asioissa, joissa rakentaminen on pysähtynyt erimielisyyksiin rakennusvalvonnan kanssa.


Riita rakennusvalvonnan kanssa
Rakennuslupa

Jokainen tapaus on luonnollisesti omansa, mutta tiettyjä yhtäläisyyksiäkin on löydettävissä. Tässä blogitekstissä nostamme esiin yhden tapauksen. Rakennushankkeeseen ryhtyvän ja rakennusvalvonnan välille syntyi erimielisyyttä tulevan rakennuksen värityksestä (osin myös materiaalista).


Rakennuksen arkkitehtina (SAFA) ja pääsuunnittelija toimi hyvin kokenut, osaava ja tarkka arkkitehti A. B oli hakenut rakennuslupaa mustalle talolle X kaupungin rakennusvalvontaviranomaiselta. Rakennusvalvonnan lupaviranomainen katsoi, että musta väri ei soveltuisi ko. kaava-alueelle. Viranomainen ilmoitti asiasta tavalla, joka jätti asiassa huomattavan paljon tulkinnanvaraa. Ilmoitus tuli varsin myöhäisessä vaiheessa tilanteessa, jossa asiaa käsittelevä lupaviranomainen oli vaihtunut. Asiakirjoista voitiin havaita se seikka, että lupahanke ei edennyt nimenomaisesti rakennuksen värin vuoksi. Selvyydeksi on todettava, että samalla kaava-alueella oli lukuisia mustia taloja, jotka oli rakennettu eri aikakausina. Osa ko. rakennuksista oli saanut rakennusluvan muutaman vuoden sisällä. Huomionarvoista oli vielä se, että kyseiset rakennukset sijoituivat koko kaava-alueelle, ei siis vain jollekin alueelle. Maankäyttö- ja rakennuslaki (mm. 117 §) ja ko. säännöksen hallituksen esitys loi normipohjaa kyseiselle riidalle. Kokonut arkkitehti oli ottanut ko. sääntelyn huomioon tehdessään rakennuksen suunnittelua. Rakennuksen paikalle soveltuminen on usein määritelty alueen asemakaavassa, joten lupaedellytyksiä on luonnollisesti peilattavat suhteessa asemakaavaan - joskin tämä asia jättää jossain määrin harkintavaltaa myös lupaviranomaiselle. Mainittu harkintavalta taas on sidottu ankaralla tavalla lainsäädäntöön, eikä tämä harkintavalta voi olla mielivaltaista. Rakennuksen paikalle soveltuminen kietoutuu yhteen muun sääntelyn kanssa (mm. MRL 117.1 §); eli rakennuksen tulee soveltua rakennettuun ympäristöön. Säännöksessä nostetaan esiin myös kauneutta koskeva vaatimus. Miten sitten tulisi lähestyä tällaista aika avointa määritelmää? Oikeustieteessä asiaa on pääsääntöisesti mm. "poikkeavuutena"; uusi rakennus poikkeasi vallitsevasta rakennuskannasta merkittävästi, eikä tällä perusteella soveltuisi alueen vallitsevaan rakennuskantaan. Tällaisessa tilanteessa voidaan ajatella, että rakennusluvan epääminen ei loukkaisi maanomistajien yhdenvertaista kohtelua. Tämä kohtelu taas on yksi keskeinen lähtökohta suoritetussa lupaharkinnassa, jonka viranomainen joutuu tekemään virkavastuullaan. Rakennuksen kauneus ja soveltuvuus ympäristöön on ollut rakennusluvan myöntämisen edellytyksenä vuosikymmeniä. Sama koskee sitä, että julkista valtaa käyttävän viranomaisen pitää pystyä perustelemaan näkökantansa käyttäessään julkista valtaa. Lainsäätäjä ei ole — luonnollisesti — halunnut, saati voinut, jättää arviointia vain yhden viranomaisen päätettäväksi. Lainsäädännön tarkkarajaisuuden vaatimus ei näin täyttyisi. Arvioinnissa tulee ottaa

huomioon muiden lupakäsittelijöiden tekemät ratkaisut. Näistä julkisen vallan käyttäjien päätöksistä muodostuu lupaharkinnan pohja, joka tukee lainsäätäjän tahtotilaa. Hakijallehan rakennusvalvonta edustaa yhtä toimijaa, eikä ole sidottu kulloinkin virassa toimivaan

viranomaiseen. Mainittu viranomaisen velvollisuus korostuu tilanteessa, jossa alueelle on myönnetty lähivuosina lupia. Lienee selvää, että arkkitehtuuriin syntyy erilaisia kerroksia eri aikakausien tyylisuunnista. Nämä tyylisuunnat viranomainen joutuu ottamaan

huomioon tehdessään lakiin perustuvaa punnintaa. Tässä ratkaisutoiminnnassa viranomaisen tulee erityisesti huomioida kulloisenkin rakennusluvan hakijan yhdenvertainen kohtelu.


Miten rakennusvalvontaviranomaiseen tulee suhtautua julkisena vallankäyttäjänä? Suomen perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla. Omaisuudensuoja ja omistusoikeus ovat perusihmisoikeuksia, jotka on vahvistettu useissa ihmisoikeussopimuksissa, kuten Euroopan unionin

perusoikeuskirjassa.


Maanomistajien yhdenvertainen kohtelu on keskeinen lähtökohta kaavoituksessa ja rakentamisen lupaharkinnassa. Viranomaisen tulee noudattaa lainsäädäntöä tarkoin, ja asiakkaan tulee voida luottaa tämän toteutuvan täysimääräisesti. Hallintolaki velvoittaa viranomaisen toimimaan yhdenvertaisuusperiaatten mukaisesti ja näin ollen huolehtimaan kansalaisten; tasapuolisesta kohtelusta, johdonmukaisuudesta ja

syrjimättömyydestä. Viranomaisella on velvollisuus noudattaa päätösasioissa johdonmukaisesti omaksuttua tulkintalinjaa, ellei siitä poikkeamiseen ole erityisiä perusteita. Kyseisessä tapauksessa viranomainen ei ollut ilmoittanut mitään erityistä syytä sille, että miksi

ko. tapauksessa musta ei soveltuisi talon väriksi — vaikka saman viranomaisen tulkinta on aiemmin järjestelmällisesti katsonut mustat talot soveltuvaksi samalle kaava-alueelle.


Lainalaisuusperiaate sitoo viranomaisen toimivallan, päätökset ja muut toimet oikeusjärjestyksen normeihin. Se kieltää lainvastaisen toiminnan ja menettelyt kuten harkintavallan tai menettelymuotojen väärinkäytön. Hallinnon lainalaisuuteen kuuluu muun muassa mielivallan kielto, mikä tarkoittaa sitä, että viranomaisten on käytettävä sille uskottua harkintavaltaa oikein sekä lain hengen että tarkoituksen mukaisesti. Joustavan sääntelyn tilanteessa on mielivallan kielto lainalaisuusperiaatteen sisältönä korostunut. Tämä

näkyy viranomaisten hallintoharkintaa rajoittavien periaatteiden kehittymisenä ja edelleen niiden sisällyttämisenä hallintolain hyvän hallinnon perusteita koskeviin säännöksiin. Luottamuksensuojaperiaate suojaa asiakasta julkista valtaa vastaan. Luottamuksensuojaperiaate antaa yksityiselle oikeuden luottaa viranomaisen toiminnan oikeellisuuteen ja virheettömyyteen. Jos jokin asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä ja esim. rakennusluvan hakija on toiminut vilpittömässä mielessä viranomaisen noudattaman käytännön tai ohjeiden mukaisesti, on asia ratkaistava tältä osin hakijan eduksi. Tulkinnanvarainen säännös ei saa johtaa sattumanvaraisiin ja arvolatautuneisiin ratkaisuihin. Hallintolakia koskevan hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan viranomaisen toimien on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Mainittu periaate merkitsee ennen muuta yksilön suojaa julkista valtaa vastaan. Luottamuksen suojaamisen keskeisenä sisältönä on, että yksityisten tulee voida luottaa viranomaisten toiminnan oikeellisuuteen ja virheettömyyteen sekä viranomaisten tekemien

hallintopäätösten pysyvyyteen. Korkein hallinto-oikeus onkin omassa ratkaisukäytännössään viitannut luottamuksensuojan periaatteeseen. Myös ylimmät laillisuusvalvojat ovat

yksittäistapauksissa korostaneet luottamuksensuojaa koskevan periaatteen merkitystä osana viranomaisen harkintavaltaa rajoittavia yleisiä hallinto-oikeudellisia periaatteita. Hallintolakiin sisältyvä luottamuksensuojaperiaate ilmentää omalta osaltaan länsimaisiin oikeusjärjestyksiin ja Euroopan unionin oikeuteen sisältyvää yleistä oikeudenmukaisuus- ja

kohtuusajattelua, jossa keskeistä on yksityisen vakiintuneen oikeusaseman suojaaminen viranomaisen ennalta arvaamattomalta ja merkittävää haittaa aiheuttavalta puuttumiselta. Kyseisessä tapauksessa arkkitehti ja pääsuunnittelija oli hyvän tavan mukaisesti esitellyt hankkeen ns. ennakkomenettelyssä, jossa oli tuotu esiin mm. rakennuksen värimaailma. Täysin ennalta-arvaamatta hankkeen lupa-arkkitehti on muuttunut kesken lupaprosessin. Tässä yhteydessä on täysin yllättäen ilmoitettu ettei rakennuksen väriksi hyväksyttäisikään mustaa värimaailmaa. Hakija ja arkkitehti olivat luottaneet siihen, että julkista valtaa käyttävä viranomainen kohtelee hakijoita tasapuolisesti. Kesken lupaprosessin lupaviranomainen ilmoittikin, että ”tumma” väri soveltuisi talon väriksi — musta ei. Hyvän hallinnon perusteisiin kuuluu niin ikään viranomaisen neuvontavelvollisuus sekä palveluperiaate. Kokemuksemme mukaan nämä periaatteet eivät aina toteudun rakennushankkeissa. Perusteluiksi on esitetty esim. työvoimavajausta tai puutteellista diarisointia. Nämä eivät voi olla peruteita poiketa lainsäätäjän säätämistä velvollisuuksista. Kyseisessä tapauksessa rakennuluvan hakijalle oli jäänyt sangen epäselväksi mihin ko. kaupungin rakennusvalvonnan näkemys mustan rakennuksen soveltumattomuudesta perustui. Asiaa ei oltu perusteltu lainkaan. Sama koski sitä, että mitä lupaviranomainen tarkoitti ”tummalla värillä”. Palvelun saatavuus edellyttää, että viranomainen järjestää palvelunsa niin, että palveluja on riittävästi ja että niiden käyttö on helppoa. Palveluperiaatteen toteutumisen laatutaso on hallintolaissa sidottu asianmukaisuuden vaatimukseen. Palveluperiaatteen toteuttamisessa se merkitsee käytännössä, että viranomaisen kanssa asiointi ja asian käsittely on pyrittävä järjestämään mahdollisimman joustavaksi ja palvelumyönteiseksi. Perustuslaissa säädettyjen hyvän hallinnon takeiden turvaamiseksi hallintolakiin on sisällytetty nimenomainen käsittelyaikaa koskeva säännös. Hallintolaki sisältää käsittelyä koskevan ajallisen tehosteen: vireille tullut asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Ajallisen tehosteen tarkoituksena on estää käsittelyprosessin tarpeeton pitkittyminen. Asian käsittelyn

joutuisuutta voidaan turvata muun muassa siten, että asian ratkaisemiseksi tarvittavat selvitykset ja lausunnot hankitaan samanaikaisesti, riittävän varhaisessa vaiheessa sekä

mahdollisimman yksinkertaisia keinoja käyttäen. Asiakkaalla on aina oikeus saada valituskelpoinen päätös, mutta tämä oikeus tarkoittaa toisinaan hankkeen merkittävää viivästystä. Näin ollen olemme lähteneet siitä, että lupaviranomaisen tulee korjata menettelynsä, lausumansa ja alustavat päätöksensä vastamaan lainsäädäntöä ilman (tarpeetonta) oikeusprosessia. Viranomainen käyttää julkista valtaa ja tämä valta on tarkoin laissa säänneltyä. Julkinen valta ja oikeus ovat sidoksissa toisiinsa. Julkisen vallan käyttö on riippuvainen oikeudesta, sillä oikeusvaltiossa lainsäädäntö määrittelee julkisen vallan käytön perusteet, tavoitteet ja rajat. Oikeus taas edellyttää julkisen vallan käyttöä. Lopuksi. Suomen perustuslain mukaan ”Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.” Emme voi liioin painottaa sanaa "tarkoin". Viranomaiset toimivat usein kiireessä, paineeen alla ja ehkä niukoilla resursseilla, tämä ei kuitenkaan oikeuta laiminlyömään virkavelvollisuuksia - viranaomainen toimii aina virkavastuulla.

Comentários


Os comentários foram desativados.
bottom of page