Rikossovittelu - sovittelu vai ei sovittelu


Rikossovittelu
Hans Kivimäki

Aluksi on todettava, että sovittelulle on paikkansa. Mutta viime aikoina on taas ollut sellainen ilmapiiri, että asiakkaita patistellaan sovitteluun erilaisin syin, esim. tolkuttoman pitkillä esitutkinnoilla, ruuhkautuneilla syyteharkinnoilla ja säädyttömän pitkillä käräjäjonoilla. Pidän tätä ongelmallisena. Olen tavannut monta asiakasta, joille epäonnistunut sovittelu on vain pahentanut tilannetta. He ovat kokoneet tilanteensa pahentuneen siitä, mitä se oli ennen tätä yritystä. Sovittelun käyttö on lisääntynyt koko 2000-luvun, eikä tässä asiassa ole välttämättä mitään huonoa. Monille sovitteluun lähteville on - tai on ollut - hyvin epäselvää mitä sovittelu on, tai mitä se ei ole. Kun kyse on ihmisten välisistä asioista, joita voidaan myös rikosoikeudellisesti lähestyä; voinee sovittelulla olla menestymisen avaimet. Mikäli kyse on taas juridisesta ongelmasta, säädösten tulkinnasta tai vahingonkorvausten suuruudeen arvioimisesta, en ole enää niin varma. On vaikea sanoa miten sovittelua ns. "myydään" ihmisille, mutta ainakin asiamiehen roolissa kuulen melkoisen kummallisia asioita. En osaa sanoa onko kyseessä sovittelutoimiston helskyvä kielenkäyttö, asiakkaan tulkinta sanomisista tai ylipäätään kyse siitä, että tilanne on uusi ja outo. Kuulen aika usein asiakkaan kertovan, että hän on lähtenyt sovitteluun koska "asia ei etene muuten ollenkaan" tai "juttu tulee käsittelyyn ehkä 4 vuoden päästä". Ottamatta kantaa alueellisiin eroihin tai eri asioiden käsittelyaikoihin, tuntuu tällaiset lausunnot melkoisen erikoisilta. Näiden lisäksi asiakkaalla on usein hyvin väärä kuva oikeudenkäyntien kulurakenteesta. Moni ei tiedä, että heillä olisi oikeus valtion kustantamaan puolustukseen, oikeusapuun tai vaikkapa oman kotivakuutuksensa oikeusturvavakuutuksesta. On selvää, että oikeudenkäyntikulut ovat monelle este ajaa asiaansa, mutta onko oikein perusteettomasti nostaa asian ongelmat esiin, samalla kun kerrotaan sovittelun ylivertaisuudesta? Minusta ei. Erityisesti tämä koskee rikoksia, joissa olen uhrin asiamiehenä.


Sovitteluun ei tulisi pakottaa, houkutella tai etenkään painostaa. Yhteiskunta ja oikeusjärjestelmän toimivuuden kannalta on sangen erikoista se, että ihmisten oikeusturvaa ryhdytään kaventamaan sen vuoksi, että ihminen ei tunne oikeussuojakeinojaan ja hänelle kerrotaan prosessin pitkittymisestä sekä kustannuksista. Olen tavannut asiakkaita, jotka ovat itkien sanonut, että eivät halua sovittelluun vaan tuomioistuimeen. Jostakin syystä he kokevat huonoa omaatuntoa kun eivät ole halunneet sovitteluun. Mistä tämä huono omatunto kumpuaa? Sovittelulle on paljon sijaa. Se toimii joissakin rikoksissa äärimmäisen hyvin, voisin nyt vaikka esimerkkinä nostaa kunnianloukkausrikokset. Ihmisen tulisi kuitenkin saada itse vapaasti päättää sovitteluun liittyvistä asioista. Mielestäni ihmiselle tulisi lähettää esim. pdf-esite, jossa kerrotaan sovittelusta ja miksi ei tuomioistuinmenettelystäkin. Näin hän voisi vapaasti pohtia sovittelun soveltuvuutta omaan tapaukseensa. -Hans Kivimäki