HS kirjoitti mm. viime vuoden lopulla artikkelin, jossa poliisin keräämät tilastot näyttivät hälyttävän nousun seksuaalirikosten määrässä Helsingissä: ”Lukemat huolestuttavat meitä syvästi”. Poliisille ilmoitetut seksuaalirikokset kerrottiin kasvaneen vuoden 2021 alkupuoliskolla jopa 60 prosenttia viime vuoteen verrattuna. Luku on kyllä merkittävän suuri.
Oma havaintoni tukee ainakin sitä, että tapauksia on enemmän kuin ennen; omalle työpöydälleni niitä on kertynyt melkoisen paljon. On selvää, että iso osa tästä rikoslajista on ns. piilorikollisuutta, joka ei koskaan päädy esitutkintaviranomaisen tutkittavaksi. Seksuaalirikokset ovat laaja joukko erilaisia rikoksia, mutta esim. lapsen seksuaaliset hyväksikäytöt kasvoivat vuodessa lähes 50 prosentilla. Määrää voi selittää useat tekijät, vaikkapa se, että poliisi ratkoo merkittäviä rikoskokonaisuuksia, joissa on useita uhreja. Kasvu on silti erityisen suuri.
Erikseen on myös mainittava se seikka, että seksuaalirikokset ovat hyvin edustettuna mediassa. Siihen nähden oikeustieteellistä tutkimusta aihepiiristä on ollut - uskaltanen sanoa - melkoisen vähäisesti. Tilastoitu seksuaalirikollisuus lisääntyy, ja Internet on omalta osaltaan lisännyt riskiä joutua seksuaalirikoksen uhriksi. Tältä osin tilanne koskee erityisesti lapsia ja nuoria. On vaikea ottaa kantaa siihen, että onko seksuaalirikokset oikeasti lisääntyneet, vaiko onko niiden ilmoittaminen nykyään helpompaa/tavanomaisempaa tms. Oma käsitykseni ilman tieteellistä evidenssiä tukee sitä, että ainakin ilmoitusaktiivisuuden muutos on yksi selittävä tekijä. Pidän tätä hyvänä asiana. Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden korostuminen on ollut paljon esillä, eikä tämä ainakaan ole huonontanut asiaa. On selvää, että kysymyksessä ovat äärimmäisen vakavat rikokset, joiden negatiivinen vaikutus uhrin elämään on usein hyvin pitkäaikainen, valitettavan usein elinikäinen. Psykologinen tieto ko. rikosten haitoista uhrille on lisääntynyt myös Suomessa. Oman oikeuspsykologian opiskelun suurimpana antina näen sen, että juristi voi koittaa tarkastella asiaa myös (oikeus)psykologisesti. Mielestäni seksuaalirikokset leikkaavat usean tieteenhaaran risteyksessä. Kyse ei ole vain rikosoikeudesta, tai ylipäätään oikeustieteestä olipa sitten kyseessä uhrin tai epäillyn puolustus. Juristin näkökulmasta tapaukset ovat monilta osin hyvin haastavia. Tämä koskee asian hoitamista alusta loppuun. Kyse ei ole vain juridiikasta, vaan henkilöstä ja hänen voimavaroistaan ja jaksamisestaan. Näissä, jossa missä, asiakkaan ja juristin keskenäisellä vuorovaikutuksella on iso merkitys. Asia korostuu niissä tapauksissa, jossa olen edustanut uhria. Monille uhreille asian käsittely tuomioistuimessa on ahdistavaa. Asiaa tulee käydä etukäteen riittävä määrä läpi. Näissä tapauksissa juristin tulee tehdä kaikkensa, että tilanne on mahdollisimman vähän epämiellyttävä. Olipa sitten kyse tietojen salaamisesta, julkisen istunnon eväämisestä, tai siitä, että uhri ei näe tilanteessa syytettyä. Kyse on myös siitä, että asia saadaan selvitettyä luotettavasti - tämä voi edellyttää vaikka normaalia enemmän taukoja, kuin vaikkapa muissa käräjäoikeuden istunnoissa. Uhrilta on saatava luotettava tieto esim. siitä, että pelkääkö hän syytettyä. Mikäli näin on, tilanne tulee hoitaa käräjäoikeuden kanssa asian edellyttämällä tavalla. Tilanne voi vaatia muitakin toimenpiteitä, esim. lähestymiskiellon hakemista ja muita turvaavia toimia. Sangen usein tilanne on se, että keskeinen näyttö asiassa annetaan pääkäsittelyssä. Jo tästäkin syystä on asiakas on valmennettava kohtaamaan tämä tilanne, sekä olla hänen tukena ja turvanaan. Mielestäni tehokas, luotettava ja helposti lähestyttävä asiamies on tavoitettavissa ns. 24/7. Näissä tapauksissa tämä edellytys korostuu. Erikseen on mainittava vielä se, että hyvin usein oma asiakas/päämies ei ole tietoinen siitä, että hänellä on oikeus yhteiskunnan maksamaan puolustukseen. Jos henkilö joutuu seksuaalirikoksen uhriksi, tuomioistuin pääsääntöisesti määrää hänelle esitutkintaan ja oikeudenkäyntiin avustajakseen hänen itsensä valitseman lakimiehen. Jos uhrilla on oikeudenkäynnissä omia vaatimuksia (pääsääntöisesti on), tuomioistuin määrää hänelle oikeudenkäyntiin avustajaksi lakimiehen. Lakimies määrätään uhrin tuloista riippumatta ja heidän palkkionsa ja kulunsa maksetaan valtion varoista. -Hans Kivimäki, OTM