Taustaa
Hyvin usein törmää tilanteeseen, jossa sopimuskumppani olettaa sopimuksen tekemisen olevan jonkin tietyn kaavan mukainen toimi. Niin ikään usein esiintyy ajatus, että jokin tietty toimi legalisoisi sopimuksen tehokkaasti - usein tämä luulo kanavoituu sopimuksen kirjalliseen muotoon.
Sangen yleistä on myös ajatus siitä, että sopimuksen tulisikin olla kielellisesti kömpelö, hankala ja sisältää paljon ammattisanastoa. Ylipäätään kysymys sopimuksen tekemisestä on oman kirjoituksen arvoinen asia. Sillä onhan astuminen ravintolaan tai raitiovaunuun hyvin erilaista sopimista kuin vaikkapa kirjallisen sopimusasiakirjan tekeminen.
Tässä blogitekstissä pintaraapaisen sopimuksen tulkintaa ohjaavia sääntöjä - periaatteita. Kymystä siitä, että miten sopimusta tulkitaan. Sopimuksen tulkintaoppi Suomessa sopimuksen tulkintaoppi on hyvin vakiintunutta oikeustiedettä, etenkin kun puhumme käsitteistä, teorioista ja periaatteista. Mitä tulee asioiden keskinäiseen hierarkiaan, tilanne onkin haastavampi, Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että sopimukset rakentuvat myös sen mukaan millaisessa asemassa sopimuskumppanit ovat. On huomattavan paljon eroa sen välillä tehdäänkö esim. kuluttajasopimus vai sopimus elinkeinonharjoittajien välille . Soveltuuko sopimussuhteeseen esim. jokin pakottava säännös vai operoimmeko puhtaasti tahdonvaltaisten säännösten maailmassa. Kuluttajasopimusten tekeminen, sekä soveltaminen, on hyvin erilaista kuin elinkeinonharjoittajien välisissä suhteissa. Vakiintuneesti sopimuksen tulkinta voidaan jakaa kahteen leiriin: sopimuksen tarkoitukseen ja oikeuspoliittisiin näkökulmiin. Tulkintatavoista käytetään erilaisia termejä. Ainakin seuraavia termejä esiintyy oikeuskirjallisuudessa: riskinjakotulkinta, osapuolisuuntautunut tulkinta, pakkotulkinta, sopimustulkinta, tahtotulkinta jne. Tahtotulkinta on termi, jolla kuvataan sellaiseen tulkintaan, jossa sopimusta arvioidaan sopimuskumppaneiden yhteisellä tarkoituksella. Puhutaan sopimuksen tarkoituksesta; vuokrasopimus, myyntisopimus, patenttisopimus yms. Ensisijainen tarkoitus on määrittää osapuolten yhteinen tahtotila. Tämä on asia, joka on toisinaan ulkopuolisten tahojen huomattavan hankala tehdä. Usein, jopa hämmentävän usein, näkee sopimuksia, joista sitä kuuluisaa punaista lankaa on lähes mahdoton löytää. Itse kehotan sopimusosapuolia käyttämään tähän asiaan aikaa. Aikaa siihen, että ei tule epäselvyyttä mitä sopimukselle on haluttu sopia. Tämä on sopimuksen tulkinnan kannalta hyvin keskeinen kohta. Mikäli tarkoituksen löytäminen ei ole mahdollista, vasta tämän jälkeen voidaan siirtyä muihin tulkintoihin. Tällöin joudutaan hyväksymään, ettei sopimuksen sisältöä määritellä osapuolten tahdon mukaisesti. Sillä yhteistä tahtoa ei voida löytää. Sopimusvapauden ydintä on juurikin sopimusvapaus. Vapaus, joka tavallaan menetetään tilanteessa, jossa yhteistä tahtotilaa ei voida määritellä.
Tahtotila vs. epäselvyys Mikäli sopimuksesta on löydettävissä osapuolten tahtotila, ei epäselvyyssännölle jää tilaa. Tulkintaa ohjaa sopimuksen tarkoitus, yhteinen tahtotila. Yksittäistä sopimuskohtaa voidaan vaivoitta tulkita sopimuksen tarkoituksen mukaan. Mikäli tahtotilasta ei saada selvyyttä joudumme pohtimaan epäselvyyssäännön käytettävyyttä. Epäselvyyssääntö voidaan kiteyttää ajatukseen, jonka mukaan epäselvää sopimuskohtaa tulkitaan sopimuskohdan laatijan vahingoksi. Sopimuksen laatijan tulisi laatia sopimus niin yksiselitteiseksi, että tulkintaeroavaisuuksia ei pääse syntymään. Epäselvyyssääntö (in dubio contra stipulatorem) liittyy korostetusti yksipuolisesti laadittuihin vakiosopimuksiin. Lainsäätäjä pitää vakioehtojen laatijan asemaa huomattavan ylivertaisena. Tämän vuoksi vakioehtosopimuksessa olevaa epäselvää kohtaa tulkitaan pääsääntöisesti laatijan vahingoksi. Mainittua tulkintaetuoikeutta käytetäänkin erityisesti kuluttajasopimuksissa. Erikseen pitää mainita käytännössä esiintyvä ongalmatilanne. Tilanne, jossa joudumme pohtimaan kuluttajan oikeussuojaa säännösten ja sopimusehtojen ristitulessa. Tyypillinen tilanne on esim. rakennusurakka. Miten lainsäätäjän valinnat osuvat esim. vakioehtoisiin sopimuskohtiin. Lopuksi
Nykyään hyvin monissa tilanteissa käytetään juristia apuna jo sopimusta laadittaessa. Mielestäni tälle löytyy perusteluja moneltakin suunnalta. Sopimuksen tulkintariidat ovat huomattavan pitkäkestoisia ja harmillisen usein rampauttavat koko hankkeen. Sopimusriidat tulehduttavat sopimuskumppaneiden välit. Riidoista syntyy myös kuluja.
Kirjoitti Hans Kivimäki
Comments