Vankikauppa

Päivitetty: 27. lokak. 2021


Vangitun avustaminen.
Vankikauppa

Korvausasia tehtävän hankkimisesta, liiketoimimet oman päämiehen kanssa. Valvontalautakunnan ratkaisu vuodelta 2020.


Asiamies oli ollut vankeudessa olleen kantelijan pojan A:n avustajana. Kantelijan mukaan asiamies oli siirtänyt eri kerroilla kantelijan tilille yhteensä n. 300 €, joista kantelija taas oli siirtänyt osan pojalleen ja osan ulkopuoliselle.


Asia on haastava. Usein asiamies joutuu hoitamaan monenlaisia asioita asiakkaansa puolesta, mutta jotkut toimet voivat herättää epäillyksiä asiamiehen roolista. Etenkin silloin kuin oma päämies on vangittuna joutuu asiamies tekemään erilaisia asioita. Näin kävi tässäkin tapauksessa. Valvontalautakunta muistutti, että asiamiehen tekemät rahasiirrot omalle asiakkaalleen, etenkin, jos tämä on vangittuna ja asiamiehen palkkion maksaa valtio, herättävät epäillyn ns. vankikaupasta. Eli toimeksiannon kalastelusta rahaa vastaan. Voimme puhua eräänlaisesta lahjuksesta. Epäillyksiä ei hälvennä se, että rahat kierrätetään kolmannen henkilön kautta. Vankikauppaan suhtaudutaan hyvin ankarasti. Asiamies ilmoittikin, että hän ei ollut antanut kenellekään rahaa saadakseen A:ta asiakkaakseen. A oli tullut asiamiehen asiakkaaksi aikoja sitten, paljon ennen tapahtunutta. Asiamies oli kertomansa mukaan antanut rahasumman A:lle lainaksi ja siis nimenomaisesti päämiehen omasta pyynnöstään. Summa oli vähäinen ja antaminen perustui inhimillisiin syihin. Rahasiirtoon ei liittynyt mitään ehtoja tai edellytyksiä. Kantelija itse oli hoitanut A:n raha-asioita.


Asiamies oli siirtänyt rahat kantelijan tilille. Asiakkaan (A) kertomus rahasiirroista tuki asiamiehen kertomaan: rahat oli tarkoitettu kantelijan pojalle, ei ulkopuolisille, vaikka osa olikin päätynyt muun kuin A:n tilille.


Valvontalautakunta piti asiamiehen ja hänen päämiehensä A:n kertomuksia yhtenevinä, rahat oli tarkoitus maksaa takaisin ja kyseessä oli laina. Lainaamiselle oli inhimillinen syy eikä näyttöä ns. vankikaupasta ollut.


Rahasiirto muulle kuin asiamiehen päämiehen tilille oli tapahtunut asiamiehen tietämättä. Asiassa ei ollut esitetty näyttöä siitä, että asiamies olisi pyytänyt kantelijaa siirtämään varat muun kuin oman päämiehensä tilille. Asiamies ei ollut menetellyt hyvän asianajajatavan vastaisesti, eikä vankikaupasta ollut näyttöä. Asiamiehen tuleekin selvästi ja asiallisesti selittää omalle päämiehelleen mitä hän voi tehdä, ja mitä hän ei voi tehdä. On selvää, että henkilön ollessa vangittuna hänellä on monenlaisia asioita hoidettavaan, eikä asiamies aina voi olla osallistumatta erilaisiin toimenpiteisiin.