Maalitus. Vainoaminen. Lähestymiskielto. Yksityisyys. Seuraaminen. Osa 1.

Päivitetty: 13. heinäk.

Pyynnöstä teemme kirjoituksia vainoamisesta. Tosin on sanottava heti alkuun, että vainoamisen rajapinnassa on monia muitakin rikosnimikkeitä.


Vainoamisrikos.
Vainoaminen. Kotirauha. Yksityisyyys.

31.12.2009 kello 10.08 poliisi sai ilmoituksen ampumisesta Espoon kauppakeskus Sellon Prismassa. Kauppakeskus eristettiin, asiakkaat evakuoitiin, junien pysähtyminen Leppävaaran asemalle estettiin ja asiakkaiden autot saattoi hakea hallista vasta päivien jälkeen.

Sittemmin selvisi, että ampuja oli surmannut entisen naisystävänsä raa’alla tavalla.Tämän jälkeen tekijä päätti surmata naisen läheisiä työtovereita ja lopulta vielä itsensä.

Nainen oli pyrkinyt irti suhteesta ja hakenut kaksi lähestymiskieltoa turvakseen. Ampuja rikkoi entiseen naisystäväänsä kohdistuvaa lähestymiskieltoa useasti, mutta nainen ei pyynnöistään huolimatta saanut apua poliisilta ja hälytyskeskuksesta. Uhri ei ollut onnistunut pääsemään eroon miehestään. Uhri oli soittanut hätäkeskukseen juuri ennen surmaansa ja pyytänyt hätäkeskukselta apua. Hätäkeskus oli vastannut keskustelun aikana myös seuraavasti: ”elä nyt normaalisti siinä vaan".

Keskustelu riittämättömistä keinoista vainoamiseen puuttumisessa sai pontta Espoon kauppakeskus Sellon uudenvuoden aaton ampumisesta, jossa kuoli ampujan lisäksi viisi ihmistä. Vainoamisen määritelmästä. Vainoaminen ei ole määritellyn osalta täysin ongalmaton. Tyypillisesti vainoaminen sisältää erilaisia yksittäisiä tekoja ja toimintoja, jotka kokonaisuutena muodostavat vainoamiseksi kutsutun ilmiön.


Vainoamisella tarkoitetaan tunkeilevaa ja toistuvaa käyttäytymistä, joka on epätoivottua ja aiheuttaa uhrissaan pelkoa tai ahdistusta. Mitä tulee tähän ”käyttytymiseen” (ko. teko) vain mielikuvitus on rajana, kaikkea aina tarkkailusta väkivaltaan asti (sähköpostit, soittaminen, viestit, musiikin soittaminen, soutelu, drone, työpaikalle saapuminen, asiakkaaksi tekeytyminen, yhteydenotto sukulaisiin/ystäviin, hakkerointi, tunnussanojen/-lukujen arvailu, ilmoitusten tekeminen (lapset/rava/sosiaalihuolto/päihde), seurantalaitteet, lahjat jne. jne.).

Rikoslain 25 luvun 7a §:n mukaan vainoamiseen syyllistyy se, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta. Hallituksen esityksessä tätä ns. avointa muotoilua perustellaan: vainoamisen tavat ovat monentyyppisiä ja yhteydenottamisen tekniset tavat ovat alati muutoksessa. En enempää voisi olla samaa mieltä. Tämä toki on selvää, mutta niin on rikossäännöksen tarkkarajaisuudenkin vaatimus. Ristiriita on siis olemassa. Tunnusmerkistöstä voisi painottaa sanaa ”rinnastettava”. Tämä viittaa toisaalta tekotapaan ja teon vakavuuteen. Tämä voi olla erityyppiset ilkivaltateot, toistuvat vahingonteot ja epämiellyttäviä aineita sisältävien kirjeiden tai pakettien lähettäminen uhrille. Myös esiintymällä sosiaalisessa mediassa toisen nimissä ja aiheuttamalla sitä kautta suuren määrä toisen kannalta kiusallisia yhteydenottoja hänelle vierailta ihmisiltä, voi olla rinnastettavaa tapaa. Kaikissa tapauksissa rangaistavuus edellyttää, että teko on vastoin kohteen tahtoa.

Rangaistavuus ei edellytä taas sitä, että teon kohde reagoisi jotenkin häneen kohdistuneeseen huomioon, esim. kieltäisi yhteyden ottamisen. Riittää kun tekijän katsotaan mieltäneen varsin todennäköiseksi sen, ettei teon kohde halua tekijän ottavan yhteyttä tai menettelevän muutoin tunnusmerkistössä kuvatulla tavalla. Tällä viittaan tahallisuuteen (huom. erilaisia tahallisuuden asteita). Vastentahtoisuus on usein riippuvainen henkilöiden historiasta/teko-olosuhteista.

Kukaan ei voi(ne) kuvitella toisen suostuvan uhkailuun tai toistuvaan tarkkailuun. Rangaistavuus edellyttää tekijän menettelyn olleen omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta. Arvioinnissa otetaan huomioon esim. miten lukuisia osatekoja uhriin on kohdistettu ja miten toistuvia teot ovat olleet. Myös sillä, minkä tyyppisistä teoista konkreettisesti on kyse, kuinka monta niitä on ja mikä on niiden ajallinen suhde toisiinsa. Vainoamisen eri osateot muodostavat (mahdollisesti yhden) rikoksen ja tässä punnitaan sitä, oliko teoilla tekijän yhtenäinen motivaatiotausta. "On omiaan" kriteeri. Teko aiheuttaa tyypillisesti pelkoa tai ahdistusta. Arvioinnissa tulisi pitäytyä psykologiseen ja lääketieteelliseen tietoon. Syyttäjän ei esim. tarvitse näyttää, että uhri olisi de facto pelännyt tai ahdistunut; lääketiede näyttää. Tältä osin asiantuntijoiden käyttäminen on tärkeä asia. Kyseessä onkin ns. abstraktinen vaarantamisrikos. Eli teon rangaistavuus ei edellytä seurausta tai edes konkreettista seurauksen vaaraa (vrt. esim. rattijuopumus). Lähtökohtaisesti asiaa arvioidaan objektiivisesti tieteellisen tietämyksen perusteella, jossa huomioidaan myös uhrin vahinkoherkkyys. Vainoaminen on rangaistavaa vain tahallisena tekona. Tämän lisäksi edellytyksenä on: tekijällä on tieto seikoista, jotka tekevät uhrin erityisen haavoittuvaksi.

Esim. asemansa vuoksi (julkisuuden henkilö) tai ammatillisen taustansa (esim. poliitikko)perusteella keskimääräistä korkeampi toleranssi sietää häneen suuntautuvaa viestintää. Tästä asiasta on paljon tapauksia ollut esillä myös julkisesti. ”Tieto seikoista” tulee ottaa huomioon vaarantamisarviossa: jos katsotaan ettei esim. ylenmääräinen tekstiviestittely ole ollut omiaan aiheuttamaan juuri tuossa henkilössä pelkoa tai ahdistusta, vaikka se olisi ollut pelottavaa ja ahdistavaa johonkin muuhun ihmiseen kohdistuvana. Millaisia vainoamistapauksia tuomioistuimissa käsitellään? Kaikenlaisia. Mutta ainakin seuraavanlaisia on ollut viime vuosina esillä: -Avioliitto/ero/seurustelusuhde/mustasukkaisuus/lapset yms. tematiikka


-Lastensuojeluilmoitukset


-Digivaino, teon helppous, harrastus, kiusanteko


-Työyhteisö


-Julkinen virka/esiintyminen/poliitikko/toimittaja/syyttäjä/asianajaja tms.


-Tulehtuneet naapurisuhteet


Lista ei suinkaan ole tyhjentävä, eikä se sitä yritä ollakaan. Tapaukset ovat yksittäisiä. Jokaisessa on omat yksilölliset piirteensä. Tässä yhteydessä voidaan mainita esim. HelHO 16/138265. Tapauksessa kyse myös kotirauha.

Tapauksessa A:n katsottiin rikkoneen kolmen naapuriperheensä kotirauhaa ja vainonneen näitä soittamalla omalla pihallaan musiikkia stereoista häiritsevän kovaäänisesti. A oli suunnannut stereoiden kaiuttimet naapureiden pihalle, laittanut kovaäänisen ja rivon musiikin soimaan samalla itse poistuen itse asuntonsa sisätiloihin. Lisäksi A oli seurannut oman talonsa yläkerran ikkunasta Xtien asukkaita ja huudellut heille rivouksia.

A oli asentanut niin ikään lasertoimiset punaista ja vihreää väriä heijastavat valot siten, että ne osoittivat Xtiellä olevan talon ikkunalliseen päätyyn. Valojen heijastaminen oli tapahtunut ilta- ja yöaikaan. A oli myös asentanut kaksi valvontakameraa kuvaamaan asianomistajien pihaa

Menettely oli ajoittunut vuoden mittaiselle ajanjaksolle.

Koska vainoaminen kriminalisoitiin vuoden 2014 alusta, on yksiköinti suoritettu siten, että A:n syyksi on luettu yksi kotirauhan rikkominen aikavälillä 29.07.2013 ̶ 31.12.2013 ja yksi vainoaminen aikavälillä 01.01.2014 ̶ 12.08.2014.